Blogi, Kulttuuri, Ruoka, Ystävyys

Älä anna pelon ohjata

En ole koskaan ollut hyvä menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle varsinkaan asioissa, jotka pelottavat minua enemmän kuin lopulta kiehtovat. Aseisiin en ole saanut koskaan mitään kipinää varmaankin koska ne edustavat minulle enemmän tuhoa kuin harrastustoimintaa. Mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla asioista, joista hänellä (tässä tapauksessa minulla) ei ole minkäänlaista ymmärrystä.

Mä ilmottauduin kiväärikouluun muun ystäväporukan johdolla, sillä tietyissä tilanteissa aseen käyttö on täysin perusteltua sekä ehdotonta. Siitä tuonnempana lisää. En halunnut koskea aseeseen ilman asianmukaista koulutusta ja halusin itselleni täyden ymmärryksen mitä olin tekemässä ja minkä kanssa tekemisissä. Meidän porukan turvallisuusvastaava Sami oli saanut vahvan suosituksen Kiväärikoulusta, joka sijaitsee Kärkölässä. Sinne siis. Myönnetään, että ensiajatuksena mulla oli olla vain kuunteluoppilaana, mutta kun Markku Vehmas oli teorian vetänyt ja Hirvosen Ville asetteli kiväärin oikeaan asentoon pehmytkudoksen päälle, niin pieni sisäinen ”ampuja-Minttu” sieltä huuteli jo kokeilemaan miltä tuntuu painaa liipasinta ja tähdätä tauluun. Eniten mua pelotti rekyyli, eli nyt oikean termin oppineena se on puhekielellä se aseen potkaisu takaisin. Pelkäsin sattuuko mua kuinka paljon olkapäähän. Ja mä pelkäsin siksi, koska en tiennyt aseista mitään, en asennoista mitään, enkä oikeastaan mistään mitään mitä tulee oikeaoppiseen ampumiseen tai aseen käsittelyyn.

Olkoonkin ihmiset mitä mieltä metsästämisestä hyvänsä, niin Kiväärikoulussa meille opetettiin turvallisuutta, eettisyyttä ja miten väärin ihminen voikaan toimia suhteessa eläimeen olettaessaan osaavansa hommat. Minusta tuskin koskaan on elävää olentoa ampumaan, mutta mielenkiinto heräsi niin, että haluan mukaan metsälle ammattilaisten kanssa. Haluan nähdä miten tämä Suomessa toimii oikealla mentaliteetillä varustettujen ihmisten kanssa.

Mä menin Kärkölään peläten asetta ja lähdin sieltä kunnioittaen sitä. Olin todella ylpeä omista suorituksistani ja sisäinen maalitaulujen ampuja minussa heräsi. Eikä vähiten kouluttajien ansiosta. Mieletöntä porukkaa oikeasti. Kenellekään ensikertalaiselle en suosittele keskinkertaista aseen opettelua. Jos et tiedä miten pidät muut turvassa tai itsesi vaikkapa aseen puhdistamisen aikana, niin sinulla ei ole asiaa asetta käsitellä.

Mä opin taidon, jota en kuuna kummajaisena uskonut haluavani oppia. Tämä vain vahvisti omaa uskomustani. Älä tuomitse ennen kuin tiedät. Saatat oppia taidon tai saatat oppia itsestäsi uusia asioita vaikket sitä lähtenyt edes hakemaan.

Eikä ollut muuten maksettu mainos! Vain vahva suositus!!

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Työ, Ura

80% yrittäjistä haluaa lyödä lapun luukulle

Mä istun kouluttautumassa oman ammattiryhmäni kanssa. Olen puolisen vuotta opiskellut ammattijohtajien porukassa johtajuutta. Johtajuutta siinä mielessä, että vain ja ainoastaan nämä kundit (olen ainoa nainen tässä ryhmässä) ymmärtää mitä mä käyn päivittäisessä työssäni läpi. Ja pakko myöntää, mä olen todella kiitollinen näistä tyypeistä. Karisee nopsaan hempeys, jeesustelu sekä ylitse vuotava terapiointi hyvinkin nopeaa. Täällä puhutaan asioista suoraan ja konstailematta. Otetaan vinkkejä puolin ja toisin.

Tänään on lämpimät tunnelmat. Puhutaan työntekijän oikeuksista sekä irtisanomisista sekä kaikesta maan ja taivaan väliltä yritysjuridiikkaan liittyen. Ja jos olet työntekijä, joka ajattelee pelkästään omia oikeuksiaan, niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt. Tämä teksti on yrittäjän ja palkanmaksajan näkökannalta kirjoitettua tekstiä ja puhtaasti fiilispohjalta.

Mä saan lukea tänään kurssilla listauksen selkeästi yleisimmistä irtisanomisperusteista, mutta totean niiden olevan käytännön tasolla ihan hevonpaskaa. Ai miks? No siks, koska mulla on itselläni kokemusta sekä juristeja, jotka tämän ovat ykskantaan todenneet.

Fakta on, että työntekijällä on helvetin vahvat oikeudet. Jopa koululaisille kerrotaan heidän oikeutensa esim. puhelimensa poisviennin laittomuuteen omalle opettajalle. Siinä me sitten kasvatetaan uusia isänmaan toivoja ja minua henkilökohtaisesti ei motivoi kovin pitkään tulevaisuuteen toimia työnantajana.

Ja ei, en puhu omista työntekijöistäni tällä hetkellä, olen omasta jengistäni todella ylpeä. Mutta olen myös tässä vuosien saatossa nähnyt jos jonkinlaista hiihtäjää. Olen palkannut, keskustellut, irtisanonut, ja kaikki nämä edellä mainitut ovat minulle jo yhtä samaa rutiinia kuin pissalla käynti. Tunneyhteys on siis puhtaasti nolla. Mä menen firma edellä, koska ilman firmaa, ei ole duunia eikä ole palkkaa. Aika selkeää.

Jokainen työntekijä on tarkkaan omaan positioonsa valittu. Tarpeiden mukaan rekrytään, ei voittoa tavoittelevassa yrityksessä ole varaihmisten varaihmisiä. Sairaslomat kuormittaa joko olemassa olevaa henkilöstöä tai sitten aiheuttaa loven arjen rutiineihin.

Mua vihastuttaa eniten nämä ”feikit” saikut. Feikki saikulla en todellakaan tarkoita oikeaa kipeyttä. Olemme kauppa, jossa elintarvikkeiden kanssa ollaan koko ajan tekemisissä. Mulla ei ole varaa aiheuttaa epidemiaa niin asiakkaille kuin työntekijöillekään. MUTTA, nämä so called saikuttelijat, jotka ovat saaneet joko palautteen virheestä, tekemättömästä työstä tai sitten on vaan hänen oma motivaatiopulansa, niin kävelee hakemaan sairaslomaa milloin minkäkin syyn nojalla. Sitten painellaan sama ilta baarissa ja vaikka sairasloma estää työn, niin se ei estä rai rai meininkiä. Voi v**tu sanon minä. Tapahtumille on vielä todistajia, mutta on lojaliteetti kaveria kohtaan, joten yritys jää tietenkin alakynteen. Minähän toimarina haluan eroon niin saikuttelijasta kuin epälojaalista työntekijästä, mutta siihen pitää käyttää pitkiä keinoja. Ja siinä sitten hyvät työntekijät joutuvat kärsimään.

 

Myös työilmapiirin myrkyttäjät saavat vapaan pelikentän temmeltää. Voit antaa varoituksia, mutta lopulta joudut kuitenkin maksajan rooliin. Ja tämä mua kyllästyttää. Tässä maassa yrittäminen tehdään helvetin hankalaksi. Verojen ja työntekijän oikeuksien kannalta, jos puhtaasti katsoo, niin ei täällä tee mieli yrittäjyyttä lämpimikseen harjoittaa. Tää vaatii kisakestävyyttä ja tiedostan hyvin ettei kaikista tähän ole. Mutta jos halutaan tämän maan kukoistavan ja tuottavan uusia työpaikkoja, niin nyt ainakin ollaan menty niin totaalisen metsään. Jopa juristi, joka meille luennoi kertoi huomanneensa 10 vuodessa mielettömän mullistuksen. Vanhempi polvi on kasvatettu tekemään työtä palkkansa eteen, uusi polvi on helpon rahan perässä. Enkä ihmettele. Jos saat enemmän rahaa maatessa kotona, kuin meneväsi töihin, niin eiköhän se summa ole selvä. Mutta sellaisen vinkin annan jokaiselle ihmistaimelle, joka on nyt kasvamassa. Sellaista asiaa kuin helppo raha, ei ole olemassakaan. Sitä minä jälkipolville opetan.

Nythän on vaalilupausten kulta-aika. Haluan sinne yrittäjätaustaisia ja tämän maan kukoistusta tavoittelevia. Yhtäkään jeesustelijaa ja paskan puhujaa en sinne eduskuntaan halua. Sillä tätä menoa minulla ei ole yritystä mitä jälkipolville jatkaa. Kyllä yrittäjä niin ahtaalle joutuu.

Hyvinvointi, Ystävyys

Kaikki eivät ole ystäviäsi – varo kehen luotat

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa joku ihminen, jonka kuvittelet olevan ystäväsi, mutta hänestä paljastuu piirteitä, joita et kuuna kummajaisena uskonut paljastuvan, saati olevan olemassa? Eilen katsoin videon, joka levisi Facessa. Siinä oli vahva pointti tällaiselle naiville uskojalle. Kaikki eivät ole ystäviäsi. Jengi, jota pidät omassa ystävyyden ympyrässäsi eivät kaikki ole sinun puolellasi. Enkä tarkoita millään muotoa peesaamista tai tilannetta, jossa käyttäydyt kuin aasi niin ystäviesi pitäisi jeesustella sinun olleen oikeassa. Se olisi jo ihan puhdasta feikkaamista.

Mun kaveripiiri on melko laaja. Tuttuja on niin että päät yhteen kolisee, mutta ystävät ovatkin ihan oma lukunsa. Osa mun ystävistä on ollut matkassa lapsuudesta saakka ja osa tullut opiskelujen myötä. Osaan olen tutustunut muiden kautta ja erinäisissä duunikuvioissa.

Mun paras ystäväni on kulkenut matkassa jo kohta kakskyt vuotta. Hän on mun kaikkien kolmen tyttäreni kummitäti, ja siinäkin duunissaan ihan ykkösluokkaa. Hän on läsnä tytöille ja tytötkin tietää kenelle soittaa jos hätä tulee eikä vanhemmat vastaa. Mä jouduin tuossa taannoin sairaalahoitoon. Se tuli yllättäen eikä siinä oikein osannut varautua mitenkään. Mä en synnytyksiä lukuun ottamatta ole koskaan ollut hoidettavana ja tilanne oli pelottavan lisäksi tosi ahdistava.

Tietenkin ilmoitin läheisille mikä on meininki, mutta muuten en osannut selventää. Sain vuodepaikan ja jäin kylkiasentoon itkemään. Ei mennyt kuin hetki niin tuttu ääni kuului käytävässä ja pääsin mun parhaan ystävän haliotteeseen. Mä vaan itkin ja Reetta sanoi mulle, että hän tietää kuinka tuo potilaan rooli on enemmän perseestä. Mutta mitä ystävyyteen tulee, niin tämä pienen lapsen äiti tuli mun luo ja jätti tytön kotiin. Hän toi mulle tuliaisia. Ekana oli puhtaat pikkarit. Siis oikeesti puhtaat pikkarit! Ne oli parasta mitä siinä kohtaa tiesin sen kaiken ronklaamisen ja kipuilun jälkeen. Mun tuliaiskassiin kuului myös matka-lehti, sen idea oli viedä mun paha mieli muualle. Samoin sain pehmolelun, koska yksin steriilissä paikassa ei ole kiva nukkua. Nii-in. Voiko huomaavaisempaa ja välittävämpää olla?

Mulla on myös ystäviä, jotka ovat vuosien jälkeen uudelleen elämässä ja pakko sanoa, että se on ihan mahtavaa. Voit soittaa ja kysyä saako Baba tulla leikkiin puolen tunnin varoajalla tai 7 lapsen äiti lähtee mun kans suunnitteleen yo-juhlia ihan niin kuin ei olis muutakin elämää. Löytyy myös sydänystävä, joka sanoo sulle kaiken ihan suoraan, ei ota susta rumia kuvia ja jonka kans voi lähtee Balille tekeen kaikkee sellaista erilaista ilman mitään suurempaa suunnitelmaa.

Ystävyydessä on sellainen merkillinen juttu, että sanat eivät merkitse mitään vaan teot ratkaisee. On myös hyväksyttävä sellainen tosiasia, että kaikki ihmiset joihin luotat eivät ole sen arvoisia. Itse arvostan itseäni sen verran, että en halua olla lojaali väärille ihmisille vaan pitäydyn omassa pikku kuplassani. En halua ympärilleni ihmisiä, jotka vain odottavat minun epäonnistuvan tai etsivät saumaa iskeä puukko syvälle selkään. Osaan hoitaa detox-puolen siinä suhteessa. Mä kyllä satun olemaan erittäin onnekas. Mulla on maailman parhaat ystävät!

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva