Blogi, Hyvinvointi, Perhe

Parhaat palat molemmista maailmoista

*sisältää mainoslinkkejä

Kuka sanoo ettet voi saada kaikkea. ”You can´t have your cake and eat it too!” HAH, sanon minä! Meidän perhe oli yhdistetyllä duuni ja vapaa-aika viikonlopulla jälleen Helsingissä. Kokoonpanothan vaihtelee ja tällä kertaa me Baban kanssa tultiin Tampereelta ja Sampo lensi Kittilästä. Perjantaina tsekattiin itsemme Glo Hotel Kluuviin ensin Riannan kanssa kun Sampo oli keikalla. Auto parkkihalliin ja Baballe potkulauta alle, jotta saan itse tietenkin toimia ansaitusti ”kantojuhtana”. Itselleni ihan ensimmäinen kerta tässä hotellissa ja ihan ytimen ytimessä, ja se tais olla se jännin osuus tän pikkulautailijan kanssa.

Me päästiin tiskille, ja alta viiden minuutin me oltiin omassa huoneessa. Ensimmäinen paras asia: ISO SÄNKY! Meidän lellivauva nukkuu keskellä, joten kaksi erillistä vuodetta liukumassa erilleen ei varsinaisesti ole mun ajatus hyvin nukutusta yöstä. Toinen: KYLPYAMME, ei niinkään ensimmäistä yötä varten vaan seuraavaa, kun pesueeni suuntaa Lappiin ja on minun hemmottelu yön aika. Kolmas: ERILLINEN WC! Yes, kukaan ei tao ulkopuolella pissa- tai kakkahätää, kun koitat piirtää omaa nassuas. Ensiajatus, mä tuun niin viihtyyn täällä!

Perjantai-illallinen nautittiin The Tray ravintolassa alhaalla. Se oli kaikista kätevin vaihtoehto, koska Sampolla meni myöhempään, ja Baba alkoi olla iltaunia vaille valmis. Valinta osoittautui kaikin puolin erinomaiseksi. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta vielä parempaa oli lapsen huomioiminen. Hänen annos tuotiin ensin. Sehän tietenkin edesauttoi muiden rauhallista ruokailua, vaikkei he sitä tienneetkään. Nimittäin nälkäinen lapsi on ihmishirviö. Ainakin meillä. Ja kieltämättä kyllä nälkäinen äitikin.

Seuraavana aamuna aamiainen napaan melko aikaisin, koska pieni neiti suuntasi iskän kanssa Lappiin ja alkoi se kahden päivän erilainen osuus. Minä-aika itseni kanssa. Mulla oli duuneja päivällä, mutta ah sitä odotusta illan rientoihin. Hommat kun oli paketissa, mä korkkasin sen kylpyammeen. Musiikkia oman maun mukaan, ei ketään hinkuamassa mun kans samaan laariin leikkiin delfiiniä. Ihan vain minä itseni kanssa. Pienet levot ihanissa lakanoissa ja uudet piirrokset naamalle. Aikaiselle Vappu piknikille ystävien kanssa ennen illan humppa osioo. 

Kuuluisa humppa-osio venyikin sitten odotettua pidemmäksi ja tulen todennäköisesti maksamaan tästä vielä usean vuorokauden ajan. Mutta se oli ehdottomasti sen arvoista! Varsinkin kun nyt herään täällä ylhäisessä yksinäisyydessä ja saan talsia alas katse kohti maata. Kukaan ei halua multa mitään ja mä kokoan lautaseni just sen mukaan mitä itse haluan. Elämän pieniä luksuksia. Kiitos tästä viikonlopusta jokaiselle osallistujalle, uusille ystäville, vanhoille ystäville, perheelle. Voin lämpimästi suositella tätä joko omaksi arjen irtiotoksi tai perheen irtiotoksi. Perheen kanssa toki turvallisempaa, nimittäin nyt on olokin sen mukainen, että perhe ei ollut mukana. ”Kun kissat on pois niin hiiret hyppii pöydillä.” Ja minä tyttöhän hypin.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

Blogi, Perhe, Ystävyys

Kummius – melkoinen vastuu

Olin menneenä viikonloppuna ristiäisissä. Tähän perheeseen saapui 7 lapsi, ihana pieni tyttönen. Mun esikoisesta tuli elämänsä ensimmäinen kummitäti pienelle sielulle ja se jos joku on erittäin luotollinen tehtävä. Kummius on itsessään minusta haastavaa, varsinkin jos et ole perheen kanssa kovinkaan läheinen. Olen itse huomannut ja virheistä oppinut, että kummina oleminen on helppo tehtävä, kun perhe johon lapsi syntyy on itselle tärkeä ja olet automaattisesti heidän kanssaan tekemisissä. Minun tapauksessani olen läsnä myös muille lapsille, jos niikseen on ja heiltä mielenkiintoa löytyy.

Olen myös epäonnistunut kummiudessani ihan rojaalisesti. Olen lupautunut kummiksi parille, jotka ovat siihen aikaan olleet elämässäni läsnä, mutta ajan saatossa tiet ovat vieneet eri suuntiin, joko ikävästi tai sitten maantieteellisesti. Maantieteellisyyskin on vielä selätettävissä, mutta se vaatii vain hiukan mielikuvitusta. Edelleen olen harmissani etten ole läsnä lapsille joiden kummi olen, mutta lapsuudessa on sellainenkin nurja puoli, että edelleen aikuiset määrää ja elämä on. Ehkä sitten kun lapsukaiset ovat vanhempia niin nähdään. Minusta kummius on paljon muutakin kuin lahjojen lähettelyä merkkipäivinä.

Kummius on meidän perheessä sitä, että on lisänä turvallisia aikuisia. Ymmärrän kummiuden perusajatuksen toki. Siinä sitoudutaan antamaan kristillistä kasvatusta. Meillä se on muokkautunut omien perhekuvioiden mukaan ja minun tyttöjen kummit ovat nimenomaan aikuisia, jotka turvaavat elämän matkaa. Mun paras ystävä on mun kolmen tytön kummitäti, vain siksi että hän uskaltaa ”kasvattaa” tyttöjä samoin kuin minä ja he tietävät kenen puoleen kääntyä hätätilanteessa, jos vaikka vanhemmat tai isovanhemmat ei siinä ole.

Tähän 7 lapsen perheeseen meiltä tuli jo 2 kummia. Minä ja Jasmin. Eri ihanille ipanoille toki. Tehtävä on sinänsä helppo ja mieluinen, koska tuo perhe on kaikessa äänekkyydessään ja touhuiluissaan yksi hauskimpia ikinä. Sielläkin stressataan, muttei lainkaan samoista asioista kuin mitä meikäläinen verrattain pienen perheensä kanssa. Tästä olkoon esimerkkinä kaikki tämä juhlasuunnittelu, leivonta, kattaus ja puitteet. Jos mulla ei riitä aika mihinkään, niin tuntuu kyllä melkoiselta tekosyiden sinfonialta. Tämä oheinen teräs-äippä hoitaa ihan itse settinsä ja me muut istutaan pöytään. Siinäpä mulle mallia. 

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

Uncategorized

Loma – unelma vai painajainen?

Ah, ihana facebook, joka muistuttaa mua tasaisin väliajoin kaikesta menneestä, jota olen joskus päivitellyt. Tänään tuli muisto kahden vuoden takaa, kun olin kahden vanhimman tytön sekä äitini kanssa juuri lähdössä Los Angelesiin. Vitsit sitä onnellisten naamojen määrää, kun odotettiin kokeen vaihtoa Tukholmassa. Samaan aikaan tänä aamuna sohvan toisessa päässä Jasmin 18-vee selaa omia muistojaan ja viime kesän Kalifornian reissu pomppasi Riannan tanssimisen muodossa esiin. Naurettiin erilaisille kommelluksille ja ärsyyntymisille, mitä perheen kanssa matkustaminen jokaisessa vuoron perään aiheuttaa, mutta päällimmäinen nauru ja ilakointi muistelemisesta oli kivoin. 

Dinner time
Vacation fun

Olemme pyrkineet pääsääntöisesti aina vuosittain, kerran tai kaksi, matkustamaan tyttöjen kanssa muualla kuin kotona. Juu, siihen joutuu raapimaan kasaan jonkin aikaa euroja, ehkä välillä meneen myös retki-eväs meiningillä, mutta se on ehdottomasti ollut sen arvoista. Ei ehkä aina joka hetki, mutta lopulta ne on muistoja, joita vaalimme koko kuusi-henkisen uusperheen voimin. Kun perheeseen mahtuu nuorta aikuista, pari teiniä ja alta viis vee uhmis, niin se itsessään jo tuo väriä. Saati ADHD-mies ja muuten vain temperamenttinen äippä, joka puhuu ennekuin ajattelee. Mut tää on meidän perhe. Paras perhe, jonka voisin ikinä toivoa saaneeni. 

*vaatteet House of Brandon

Nyt kuitenkin loma-ajat lähenee. Ei kylläkään meidän vaan heidän. Meidän, puhun pidemmästä parisuhdelomasta, ajoittuu aina tammikuulle. Lomalle jää siis kolme kouluikäistä tytärtä ja yksi pääsykokeisiin opiskeleva. Keskimmäisillä se on 2 ja puoli kuukautta lomaa, meidän 5 vuotiaalla enemmän tai vähemmän sama juttu, koska sanoo kuka tahansa mitä tahansa, minusta pieninkin kulkija ansaitsee lomaa ilman aikatauluja ja ihan vaan yökkäri päällä pitkälle päivään jos siltä tuntuu. Meidän tapauksessa se on helppo järjestää, koska Mummo on meidän perheen pelastus. Mutta miettikääpä niitä perheitä, joilla ei ole tukiverkostoa. Eikä välttämättä molempia vanhempiakaan. Meidän laivuetta ohjaa kuitenkin kolme aikuista ja ilman Mummon jatkuvaa tukea sekä läsnäoloa, olisi meidän aikuisten mahdotonta tehdä sitä työtä mitä nyt tehdään. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja aikakin menee älytöntä vauhtia. Pienin tyttö on jo sen ikäinen, että osaa ilmaista ikävänkin ja toiveet siitä milloin ei ole hyvä äidin tai isän mihinkään lähteä tai sitten vastaavasti koska pääsee jo Mummon kanssa kahdestaan nukkumaan. Hän on onnekkaassa asemassa, sillä ihmisiä jotka rakastavat ja ovat läsnä on hurja määrä. Tietää missä on turva ja aina on rakastavia ihmisiä läsnä vaikka ihan perus kolme isoa siskoa. 

Bussilla
Systerit

Olen saanut valtavasti viestejä tässä ajan saatossa ihmisiltä, niin äideiltä kuin isiltäkin, jotka ovat pesueensa kanssa totaalisen yksin. Lomat järjestetään jos pystytään tai lapset joutuvat itsenäistymään, koska vanhemman on tuotava ruoka pöytään. Kesälomat on erilaisia ja sitä hupia tehdään mihin rahkeet riittävät. Mutta kuunnellessani näitä mietintöjä, mä muistelin omaa lapsuuttani. Minulta ei puuttunut mitään, mutta se mitä minulla oli ja mihin olin tyytyväinen oli niin erilaista kuin nykyään. Ja maailma muuttuu, minä ja perheeni sen myötä. Mutta. Mitäpä jos katsottais ympärillemme vaikka naapuriin. Onko siellä kenties vanhempi jolla ei ole tukiverkostoa. Voiskos yökylä tai mahdollinen retki hänen lasten kanssa helpottaa sitä arjessa möyrimistä? En tiedä ja kukin omien resurssiensa puitteissa auttakoon. Ei kuitenkaan tuomita muiden perheiden tapaa elää, sillä mä luulen että loppujen lopuksi kaikki järjestäisivät aikaa lastensa kanssa jos rahkeet riittäis.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

Btw. Me ollaan pari kuukautta sitten aloitettu tubetus. Ohessa viimeisin video, jota just lasten kanssa tehtiin.