Blogi, Perhe, Ura

Tilanne päällä

Tuli tilanne eteen että pitää piipahtaa töissä. Hitsin pillit, kamat kasaan ja menoks. Tällä kertaa piti ottaa mukaan mun 4-vee ja 12-vee. Vaikka tukijoukot on lähellä niin ei ollut mahdollisuutta jättää lapsia ja oikeastaan en näin ennen Joulua olisi halunnutkaan.

Mahdollisimman äkkiä pitäis päästä käymään ja probleema että millä mennä. Lennot oli kohtuuttoman kalliit mun budjetille eikä napostele ensin Helsinkiin meno jotta voi lentää Tampereen yli. Yleensä niin nokkelasti saa verkkokaupan kautta junamatkat, mutta tällä kertaa kaikki paikat huusi punaista. Voi itku… En millän viittis tyttöjen kanssa ajamaan lähteä. Mun mies vinkkas että kannattaa soittaa ja niin vain miesääni toisessa päässä kertoi heillä olevan jotain minipaikkoja joita voivat myydä. Äkkiä kiinni siihen ja illalla lähtö.

Mä kerkiän hyvin siivota ja pyykätä ja laittaa kämpän tiptop kuntoon kun illalla vasta 23.59 lähtö. Saattaapi olla haastavaa kun pienin neiti on tottunut menemään unimaahan 19.30-20. En ota stressiä, eiköhän se hoidu.

Jottei liian yksinkertaiseksi homma mene niin tottahan postilaatikosta JUST NYT kun mun pitäis lähteä tulee ilmoitus ”kappas” tässä kohtaa onkin meikäläisen huushollin vuoro. Ikkunat vaihdetaan! Mä olen siis odottanut tätä remppaa nyt toukokuusta saakka. Julkisivuremppa käynnissä meillä. Edellinen ikkunatoimittaja meni konkkaan. Eikä siinä. Mut kenen tuurilla se remppa tulee nyt kun oon pois vaan tän hätäisen 4 päivää??? No mun tietysti! Mun 17 vuotias ja äiti aikoivat hoitaa huonekalujen siirron ja suojaamisen. Olen kiitollinen. Kaikki apu kelpaa. Ja saadaanpa uudet ikkunat ennen Joulua.

Matka meni hyvin. Neiti nukkui ensin nokkikset sohvalla ja hyväntuulisena siirtyi junaan. Aamulla tavattiin säkällä ystäväperhe ja Baba sai leikkiseuraa aamiaisen jälkeen.

Klo  11 oltiin Kolarissa perillä. Kyllä tää melkoinen talven ihmemaa on. Ei saada valitettavasti nauttia kuin kaksi yötä perillä, ja kaksi yötä junassa. Joulu vietetään koko uusperheen voimin Tampereella. Joulukuusi tuli kotiinkuljetuksella kun ”miesvoima” puuttui talosta.

Ja vaikka tää työmatka on sen 862 kilometriä ovelta ovelle niin pakko myöntää että enemmän pluspuolia on kuin negatiivisia. Ainakin just nyt tällä reissulla. Ja tilanne sen vaati.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Blogi, Ura

Mun normipäivä sekä aamun muutaman millin säikähdys

Herätys klo 6.45. Tänään meillä laulettiin pienelle Baballe joka täytti 4. Hän sai herätä iskän facetime puheluun, joten se poikkesi aamun yleisistä rutiineista.

Aamun pisut ja pesut yläkerrassa. Alakertaan hipsitään 4 vuotiaan kanssa. Hän istuutuu omaan paikkaan ruokapöytään ja minä fiksaan hänelle leivän, hedelmän ja murot. Pikku Kakkonen ajaa asian ja mä pääsen mehustamaan. Omenat on loppu siispä porkkanat, parsakaalin varsi, persilja, sitruuna, inkivääri sekä selleri. Hiukan oli makuhermoissa kestäminen.

Mehulingon pesemisessä menee oma aikansa ja kun saan omat mehut napaan niin alkaa keittiönpöydän putsaus taaperon jäljiltä. Mä en osaa lähteä kotoa ennen kun oon pessyt tasot ja putsannut keittiön.

Naperolle vaatteet päälle. Pari facetime puhelua vielä onnittelujen merkeissä Mummon, Mamun sekä kummien toimesta. Ovesta ulkona 8.23. Wohoo! Ei mitään negaa tässä aamussa tähän mennessä.

Yksi lapsi oli yökylässä ja toinen lähti jo 7.23 bussilla jotta ehti kasiksi kouluun. Mun ”taksitus” aamuvuoro jäi tänään siis yhteen. Virkistävää.

Klo 9.05 olen takaisin kotona. Aamiainen kouraan ja läppäri auki. Meilit kaahata läpi ja vastailla. Puhelin pirisee somasti sen aamun ja edellisen kanssa asioidessa toinen jo koputtaa. En tiedä kuinka haipakkaa teikäläisillä soi työpuhelimet, mutta mulla ainakin oikeinkin kiitettävästi.

Klo 10.20 pääsen laskutusjärjestelmään keskittymään. Kirjaimellisesti meinasin ripuloida alleni. 3,6 miljoonaa euroa lainasaamisia erääntyy tämän kuun lopulla. Okei. Pyyhin kahvit jotka räkäisin läppärilleni ja nenän kautta ulos. Keräsin itseni ja sain ajatuksista kiinni. Tässä on joku moka. Puhelin käteen ja setviin hommaa. Voi kun joku keksis kännytelineen… Bluetoothit ei sovi meikän korviin. Homma hoitui yhdellä puhelulla, kaikki on ajantasalla eikä tämä toimari ole jättänyt yhtäkään lippulappusta toimittamatta.

Klo 11.30 suihkuun ja naamaa business lookiin. Olis iltapäivälle palaveria niin edustajien, työnhakijoiden kuin uuden K-kaupan tsiigailua.

Huomaan että tän päivän lounas venyy liian pitkäksi ja päivä eletään kahvilla. Vien keskimmäisen tyttäreni iltapäivästä Sokokselle salaatille. Hiukan omaa aikaa naperon kanssa. Säilyn varmana hengissä.

Iltapäivästä kerätään sitten kuopus hoidosta ja käydään kaupassa huomisia syndejä varten. VIRHE! ”Äiti haluan kinderin. Äiti haluan pähkinöitä. Äiti unohdit viinirypäleet. ÄITI!!!” Tunnen säälivät katseet ohikulkijoilta ja kuvittelen heille ajatuskuplat ”Ei tuokaan osaa lapsia kasvattaa.” Tosiasiassa tuskin kukaan kiinnitti meikäläisen pesueeseen edes huomiota eikä hampaiden välistä kireällä suulla kajahtanut ”Hillitte ittes!” varmaan kuulunut puolta kauppaa pidemmälle.

Kotiin iltaruuan laittoon noin 16.45. Tänään aion päästä helpolla. Spaghettia jauhelihakastikkeella. Takuuvarma ja mun ei tartte suostutella ketään imeen lautastaan tyhjiin.

Pikku Kakkonen illan pelastaja. Sen aikana saan keittiön kuosiin ja pyykit kaappeihin. Jos jää aikaa, saan viimeisteltyä blogia. Mutta en pidätä hengitystä.

19.15 iltapuuro tulille. Porukalla napaan ja sitten voinkin painua takaisin yläkertaan kuopuksen kanssa iltapesuille ja –saduille. Odotettu sammahtamisaika Sirkkasten lastenrentoutuksen jälkeen on 19.50.

Ah. Kerrankin ajoissa ja oma aika alkakoon. Skrollaan facebookin läpi, snäpit ja intoudun katsomaan Suitseja. Vain havahtuakseni omaan kuorsaukseeni ja poskelle valuvaan kuolaan. Läppäri pois ja unten maille. Klo kokonaiset 21.37.

Naiseksi joista jotkut käyttää termiä ”tekisit joskus oikeita töitä”, koen päiväni olevan oikeinkin hyvin aikataulutettu.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Blogi, Perhe, Ura

Lopetan!

lopetan blogin pitämisen. Se oli tämän aamun ajatus.

Eilen aloitin bloggaamisen täällä Idealistan sivulla. Voi sitä onnen tunnetta kun unelma täyttyi. Sitten se lapsuusajan Minttu nosti päätään. Jos musta ei tule heti kättelyssä paras, niin luovutan. Näin äiti aina sanoi mulle kun jossain kohden lopetin break dancen tai esteratsastuksen.

Hajoan

Aamulla turhautti että yllänkö odotuksiin tai pääsenkö koskaan sisälle näiden upeiden bloggaajien joukkoon, vai taapellanko jälkijättöisesti perässä.

No hitsin pillit nainen, HERÄÄ! Mä olen eilen julkaissut elämäni ensimmäisen blogin ja vasta opettelen askeleita. Joskus mä jään tuijottamaan peilistä itseäni ja ihmettelen minkä takia olen niin kauhean julma ja kriittinen itseäni kohtaan. Joka tuutista hoetaan armollisuutta ja lempeyttä itseä kohtaan ja huomaan toimivani juuri päinvastoin. En anna itselleni saumaa haparoida vaan homman pitäisi olla paketissa ja kuosissa heti saman tien. Johtunee oletettavasti taustastani jolloin koitin kompensoida poikkeavaa ihonväriäni kyvykkyydellä.

 

Aika vaikuttava joukko

 

Nämä samat asiat tuntuvat toistuvan kaavana tiettyjen elämäni osa-alueiden kesken. Urheilun ja ruokatottumusten kannalta ainakin. Teoria on hallussa, käytäntö ja itsehillintä on sitten toista. Jos en heti urheilun aloituksen ja ensimmäisten kuivien kanafileiden syönnin jälkeen ole aamuun mennessä hoikistunut vähintään 10 kiloa, antaa olla sit vain.

Työpäivä

Väsyttävää

Jännä sinänsä kaikki tuo edeltävä ”lopetan” puhe, koska pääsääntöisesti elämässä en ole ikinä luovuttanut. Mä oon nyt lasten vuoksi siirtynyt paikasta a paikkaan b jo seitsemän vuotta. Tätä hiukan aiemmin avasinkin edellisessä blogissani. Olin 19 vuotias nuori joka oli aloittanut ammattikorkeakoulun ja huomasin puhaltavani raskaustestiin josko se mahdollisesti kuivuis. No ei kuivunut ja mulla on tällä hetkellä huikea 17 vuotias tytär joka on todellakin opettanut minulle sinnikkyyden jalon taidon. Valmistuimpa ajallani vielä koulustakin. Eli ehkä mä opin vielä tämänkin. Koska loppujen lopuksi mä halusin blogia pitää jotta mulla olis ihan ikioma väylä mihin purkaa ajatuksia ja höpöttää eri ihmisten kanssa.

Jospa mä nyt vaan hengähdän ja annan itselleni tsäänssin. Eipä se kaiketi ota jos ei annakaan.

Face time

 

Instagram: kauppiaanrouva / Facebook / Snapchat: Kauppiaanrouva1