Työ, Ura

80% yrittäjistä haluaa lyödä lapun luukulle

Mä istun kouluttautumassa oman ammattiryhmäni kanssa. Olen puolisen vuotta opiskellut ammattijohtajien porukassa johtajuutta. Johtajuutta siinä mielessä, että vain ja ainoastaan nämä kundit (olen ainoa nainen tässä ryhmässä) ymmärtää mitä mä käyn päivittäisessä työssäni läpi. Ja pakko myöntää, mä olen todella kiitollinen näistä tyypeistä. Karisee nopsaan hempeys, jeesustelu sekä ylitse vuotava terapiointi hyvinkin nopeaa. Täällä puhutaan asioista suoraan ja konstailematta. Otetaan vinkkejä puolin ja toisin.

Tänään on lämpimät tunnelmat. Puhutaan työntekijän oikeuksista sekä irtisanomisista sekä kaikesta maan ja taivaan väliltä yritysjuridiikkaan liittyen. Ja jos olet työntekijä, joka ajattelee pelkästään omia oikeuksiaan, niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt. Tämä teksti on yrittäjän ja palkanmaksajan näkökannalta kirjoitettua tekstiä ja puhtaasti fiilispohjalta.

Mä saan lukea tänään kurssilla listauksen selkeästi yleisimmistä irtisanomisperusteista, mutta totean niiden olevan käytännön tasolla ihan hevonpaskaa. Ai miks? No siks, koska mulla on itselläni kokemusta sekä juristeja, jotka tämän ovat ykskantaan todenneet.

Fakta on, että työntekijällä on helvetin vahvat oikeudet. Jopa koululaisille kerrotaan heidän oikeutensa esim. puhelimensa poisviennin laittomuuteen omalle opettajalle. Siinä me sitten kasvatetaan uusia isänmaan toivoja ja minua henkilökohtaisesti ei motivoi kovin pitkään tulevaisuuteen toimia työnantajana.

Ja ei, en puhu omista työntekijöistäni tällä hetkellä, olen omasta jengistäni todella ylpeä. Mutta olen myös tässä vuosien saatossa nähnyt jos jonkinlaista hiihtäjää. Olen palkannut, keskustellut, irtisanonut, ja kaikki nämä edellä mainitut ovat minulle jo yhtä samaa rutiinia kuin pissalla käynti. Tunneyhteys on siis puhtaasti nolla. Mä menen firma edellä, koska ilman firmaa, ei ole duunia eikä ole palkkaa. Aika selkeää.

Jokainen työntekijä on tarkkaan omaan positioonsa valittu. Tarpeiden mukaan rekrytään, ei voittoa tavoittelevassa yrityksessä ole varaihmisten varaihmisiä. Sairaslomat kuormittaa joko olemassa olevaa henkilöstöä tai sitten aiheuttaa loven arjen rutiineihin.

Mua vihastuttaa eniten nämä ”feikit” saikut. Feikki saikulla en todellakaan tarkoita oikeaa kipeyttä. Olemme kauppa, jossa elintarvikkeiden kanssa ollaan koko ajan tekemisissä. Mulla ei ole varaa aiheuttaa epidemiaa niin asiakkaille kuin työntekijöillekään. MUTTA, nämä so called saikuttelijat, jotka ovat saaneet joko palautteen virheestä, tekemättömästä työstä tai sitten on vaan hänen oma motivaatiopulansa, niin kävelee hakemaan sairaslomaa milloin minkäkin syyn nojalla. Sitten painellaan sama ilta baarissa ja vaikka sairasloma estää työn, niin se ei estä rai rai meininkiä. Voi v**tu sanon minä. Tapahtumille on vielä todistajia, mutta on lojaliteetti kaveria kohtaan, joten yritys jää tietenkin alakynteen. Minähän toimarina haluan eroon niin saikuttelijasta kuin epälojaalista työntekijästä, mutta siihen pitää käyttää pitkiä keinoja. Ja siinä sitten hyvät työntekijät joutuvat kärsimään.

 

Myös työilmapiirin myrkyttäjät saavat vapaan pelikentän temmeltää. Voit antaa varoituksia, mutta lopulta joudut kuitenkin maksajan rooliin. Ja tämä mua kyllästyttää. Tässä maassa yrittäminen tehdään helvetin hankalaksi. Verojen ja työntekijän oikeuksien kannalta, jos puhtaasti katsoo, niin ei täällä tee mieli yrittäjyyttä lämpimikseen harjoittaa. Tää vaatii kisakestävyyttä ja tiedostan hyvin ettei kaikista tähän ole. Mutta jos halutaan tämän maan kukoistavan ja tuottavan uusia työpaikkoja, niin nyt ainakin ollaan menty niin totaalisen metsään. Jopa juristi, joka meille luennoi kertoi huomanneensa 10 vuodessa mielettömän mullistuksen. Vanhempi polvi on kasvatettu tekemään työtä palkkansa eteen, uusi polvi on helpon rahan perässä. Enkä ihmettele. Jos saat enemmän rahaa maatessa kotona, kuin meneväsi töihin, niin eiköhän se summa ole selvä. Mutta sellaisen vinkin annan jokaiselle ihmistaimelle, joka on nyt kasvamassa. Sellaista asiaa kuin helppo raha, ei ole olemassakaan. Sitä minä jälkipolville opetan.

Nythän on vaalilupausten kulta-aika. Haluan sinne yrittäjätaustaisia ja tämän maan kukoistusta tavoittelevia. Yhtäkään jeesustelijaa ja paskan puhujaa en sinne eduskuntaan halua. Sillä tätä menoa minulla ei ole yritystä mitä jälkipolville jatkaa. Kyllä yrittäjä niin ahtaalle joutuu.

Blogi, Perhe, Ura

Tervetuloa takaisin!

Täällä ollaan muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tässähän on kulunut paljon aikaa ja paljon on perheessä tapahtunut. Meillä on laihdutettu, laihduttu, kriiseilty, rakastettu, itketty, naurettu. Eli elämäksikin voimme sitä sanoa.

Blogin osalta olen odottanut uusien sivujeni aukeamista kuin kuuta nousevaa, ja paljon on uran kannalta tapahtunut sekä tapahtumassa. Mä bloggaan nyt omalla sivustolla, taustajoukko on muuttunut täysin ja youtube otetaan haltuun. Olen todella kiitollinen Idealistan ajoista ja sain hyvän pohjan omille siiville. Jännittää tietysti vastaanotto, onkohan jengi enää mun matkassa mukana. Sehän jää nähtäväksi, mutta voin vakuuttaa ettei meno ole muuksi muuttunut vaan mahdollisesti pahentunut tässä kuukausien kannalta. Olkoon se sitten hyvä vai huono asia. Varoituksena se kuitenkin kannattaa ottaa. Mikäli väsyt helposti tai meidän perheen elosta kuuleminen väsyttää, niin ei se ainakaan tylsemmäksi ole käynyt.

Mietin pitkään, että lähdenkö jatkamaan enää tämän blogin parissa. Lähinnä mistä minä revin ajan kaikelle tälle uudelle. Päätyöni on kuitenkin toimitusjohtajana kehittää kannattavaa liiketoimintaa. Mutta tämä minun blogini on ollut alusta saakka minun ihan ikioma juttu ja saan tästä itselleni hirveän määrän energiaa. Ja jännästi mä sitä aikaa kuitenkin jostain teen. Päivä meni ”normi töissä”, nyt pienin 5 vuotias katsoo Pikku Kakkosta, keskimmäinen tytär tekee läksyjä ja esikoinen meni koulusta suoraan töihin. Voisinhan mä istahtaa sohvalle ja selata facee, mutta mielummin kehitän omaa tekemistäni. Tästä syystä mun sivuilla on myös verkkokauppa, johon tulee Scalan kanssa kehittämiä tuotteita, jotka edustaa minua ja arvojani.

Eli kyllä, paljon on uutta ja ihmeellistä. Myös ulkoisesti. Tässä istutaan aiempaa tiiviimpänä ja kevyempänä, vaa’an mukaan 12 kiloa ja kerron siitä matkasta sitten omassa erillisessä postauksessa. Tämä keventäminen on ollut koko perheen juttu, ei pelkästään minun. Kauheasti minulta on kysytty ”Olet mitä syöt”-ohjelman jälkimainingeista ja kerron aikanaan kaikki. En ole mikään valmentaja eikä minusta sellaista koskaan tule.

Mikäli kuitenkin elämänmakuinen olo ja elo kiinnostaa uusperheen, uraäidin sekä etä suhteen näkökannalta, niin tervetuloa mukaan! <3

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Työ, Ura

Minä työnantajana

Mulla on työnantajana aika iso vastuu. Mun vastuu on katsoa, että liiketoiminta pyörii, toimii ja on ennen kaikkea kannattavaa liiketoimintaa, jolloin työpaikat ja palkat ovat mahdollisia. Näillä huolehdin ihmisten saavan ansaitsemansa korvauksen panoksestaan jota tämän pytingin eteen päivittäin tekevät. Valitettavasti tämä(kään) yritys ei toimi yhden yksilön avulla vaan se vaatii koko henkilökunnan vahvan panoksen ja tiimihengen.

Yritys on ollut jaloillaan uuden kauppiaan toimesta 10 vuotta tänä syksynä, vaikkakin kokonaisuutena jo vajaa 70 vuotta. Tähän 10 vuoteen mahtuu järjetön määrä unettomia öitä, ponnisteluja, ratkaisuja, itkuja, nauruja ja ennen kaikkea YRITYSTÄ. Sehän se idea kai yrittämisessä on. Ja kaikista ei yksinkertaisesti ole siihen. Seuraan erästä kauppiasta joka postasi ihan loistavan siteerauksen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajalta. ”Tuntuu, että ne jotka tekevät negatiivisia yleistyksiä ja löytävät pääasiassa epäonnistumisia, ovat juuri niitä, jotka eivät ole valmiita tekemään asioille mitään.”

Olen nähnyt monenlaista ”hiihtäjää”, milloin niin että on itku päässyt illan päätteeksi, kun on ollut pakko hyvästä työntekijästä luopua ja milloin olen kirjaimellisesti tanssinut voitontanssia, kun olen päässyt negatiivisista ja hapen syövistä ”tekijöistä” eroon.

En millään usko kenenkään olevan ihmisenä paha, mutta joskus vaan organisaatioon ei sovi ja se on kaikkien etu, että luonnollinen poistuma tapahtuu.

Mä aikanaan haaveilin kaikenlaisista urakehityksistä ja ammateista, ja lopulta päädyin niinkin epäseksikkään lafkan toimitusjohtajaksi kuin kauppa. Tämä kauppa kuitenkin on alueella erittäin iso yksittäinen työllistäjä, liikevaihtoa takoo miljoonissa ja vastuut sekä velvollisuudet hoitaa.

Minulta monesti kysytään kuinka voin olla niin paljon pois tai kuka tätä hommaa pyörittää. No me kaikki. Ilman jokaisen työpanosta me ei tällä hetkellä oltaisi tämmöisessä jamassa. Ja olen siitä kiitollinen. Minulla on ympärilläni lojaaleja, ahkeria ja periksi antamattomia tyyppejä. Se tekee minun työstäni asteen verran helpompaa vaikka paininkin asioiden kanssa, joihin he tuskin osaavat samaistua.

Mietin joskus tekeväni postauksen minun ”normaalista” työpäivästäni, mutta törmään joka kerta siihen vaikeuteen, ettei minulla ole sellaista. Päivissäni ei ole yhtäkään samaa eikä kaavat toista toisiaan. Työvälineeni ovat puhtaasti puhelin ja läppäri, siksi se tekee minun tapauksessani erittäin helppoa ottaa ne työt matkaan vaikka ”lomailenkin”. Ja vaikka en tällä hetkellä lapa tavaraa tiskiin tai tilaa tavaraa (mulla on huomattavasti tehokkaammat ihmiset sitä tekemässä), niin minunkin panos on aika oleellinen.

”My job is not to run everything, it´s to make sure everything runs.” -Dany Garcia

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva