Uncategorized

Blockfest viikonloppu – ymmärsin hyvin miksi ikärajat

Blockfest viikonloppu. Tällee vajaa 40-veen ensimmäiset ”työttömät” festarit, eli sinne mentiin pelkästään viihtymään. Aika jännä paikka ja fiilis. Mä olin ostanut mun lapselle lipun katsomaan Post Malonea, jota hän fanittaa ihan täysillä. Otin toki huomioon, että festarit olivat ikärajattomat, tosin suosituksena 15-vuoden ikä. Ajattelin sen siltä kannalta, että menen hänen kanssaan niin it will be fine. Ja olihan se. Ymmärsin tosin nyt hyvin, miksi ikärajat näillä on.

Me mentiin jonottamaan turvatarkastukseen ja jalat jämähti maahan jo pelkästä tahmeudesta. Jengi oli siis kaatanut juomia maahan, yrjönnyt ja kaikkee muuta mukavaa. Mun ymmärrykseen ei mennyt, miksei ihmiset käytä ympärillä olevia roskiksia. Ei sikäli. Siellä toiset teki lisäansioita noukkimalla pulloja jätesäkkeihin, eli ei se ollut huono sekään.

Sisään kun päästiin, me ikärajattomalla puolella, koska K-18 puolelle ei ollut mitään asiaa, niin meno oli melko ”hulvatonta”. Siellä jengi oli kontillaan, kaveri piti hiuksia ylhäällä kun pitkä sylki lentää tai lennettiin selälleen viinan voimasta. Mä en oikeen tiedä kuinka hyviä viinavalistuksia voi omille lapsille antaa, mutta eilisen perusteella meiän neiti on hyvinkin ymmällään. Eikä hyvällä tavalla vaan aidosti järkyttyneenä. Toivottavasti pysyykin niin.

Parasta festareissa oli kuitenkin energia ja tila. Siellä ei ollut liian ahdasta ja vessoja oli riittävästi. Meillä oli älyttömän hauskaa kahdestaan ja hyvän musiikin parissa. Koenko että haluaisin päästää lastani omillaan tuonne? En koe. Mutta ymmärrän myös realiteetit, aina se ei ole oma valinta. Tässä hetkessä hän haluaa vielä festaroida äipän kanssa. Ja sehän tehdään. Vaikka mä en varsinainen festivaali-ihminen olekaan, haluan tarjota kokemuksia jos pystyn.

Lauantai me sitten puhki kulutettiin Postin uutta albumia Spotifyssä ,ja lähdettiin porukalla pelaan minigolfia. Jengillä oli Blockfestien ”pääpäivä” ja pakko myöntää, että olen onnellinen, kun lusittiin se jo silloin perjantaina. Olisin voinut huvikseni mennä katseleen menoa Tampereen kaduille eilen illalla turvallisesti oman autoni kyydistä. Huvit ne on halvat aikuisenakin. Tosin se jäi haaveeksi, kun meidän perheen pieni rakas sairastui.

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Uncategorized

Lappi – ensimmäinen nousu tunturiin

Kuvat by Tinja

Sitä meinaa fyysisesti luovuttaa työpäivien päätteeksi, kun välillä on niin henkisesti loppu. Sehän tarkoittaa selkokielellä sitä, että mulle iskee uskomaton laiskuus enkä jaksa raahautua yleensä ulos tekemään YHTÄÄN mitään vaan haluan jämähtää oman sohvan perimmäiseen koloon. Eipä tarvitse ruudin keksijää tajutakseen, ettei sillä menolla jaksa pian yhtään mitään muutakaan. Mä olen ottanut itseni kuuntelun tässä omaan kalenteriin. Kyllä. Mun on aikataulutettava ”minä aika”, sillä muuten ei tule tehtyä. Ja koska ollaan tytön kanssa nyt ihan kahdestaan, olen täysin riippuvainen Mummosta, joka onneksi päästää aipän toteuttamaan itseään. Siihen hyvänä bonuksena Tunturi Lappi, johon aion tutustua.

Mä sain mun ystävän Tinjan mukaan tunturiin. Olen nyt enempi ja vähempi täällä Lapissa kulkenut 8 vuotta, enkä kertaakaan tunturissa. Jos nyt ei gondolilla nousuja lasketa. Ja tähän settiin mä en niitä laske.

Mulle tekee tiukkaa mennä porukassa jonkun kanssa, joka haluaa ”hiihtää” hirveetä kyytiä ja pelkkä stressi tulee jo seurasta. Siksi mä usein teen asiat yksin, mutta kun tulee luontoon ja siellä oleskeluun, mulla ei ole hajuakaan mitä tehdä, niin sain ”asiantuntijan” mukaan. Hän on hostelli-yrittäjä, ja on nyt samassa veneessä tässä ”itselle aikaa” kampanjassa, joten en olis parempaa seuraa voinut saada. Tinjan kanssa oli mahdollisuus pysähtyä, nauttia, somettaa, höpöttää ja istua. Olinpa minä luovuttamassakin yhteen väliin, niin saipa hän myös mut vedettyä jatkamaan. Ei oo vaan persevälle ja reitevälle huonokuntoiselle mitään kovin iisiä. Puuskuttaen ylös ja lonkankoukistajat huusi hoosianna alan tulossa.

Mä en voi teille kuvailla sitä olotilaa mikä minut valtasi, kun huipulle pääsin. En voinut mitään muuta sanoa kuin ”Mä olen onnellinen juuri nyt.” Uskon sen olevan kombinaatio itsensä ylittämistä, liikkumista ja luonnon kanssa yhteyden löytämistä. Tunsi olevani voimissani, ja tuntui siltä, että sain aidosti tyhjentää sen pääkopan kaikista negatiivisista asioista päivän tai menneen jäljiltä. Huokasin kaiken paskan tunturiin. Mikä ihaninta, niin juuri tuo hetki määritti minulle sen mitä tarkoittaa olla onnellinen. Klisee se on, ettei materia aikaan saa onnea. Onhan se näin. Mutta sen huomaaminen kuinka pieni mitätön osa mä olen jotain niin suurta ja kaunista, sekä ennen kaikkea puhdasta, tyhjensi mun mielen paremmin kuin mikään. Ihana, kaunis Tunturi Lappi.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Uncategorized

Ruoka minun hiuksille

Hiuksille ei saisi antaa liikaa painoarvoa, sanotaan. Kuitenkin samalla mielletään hiusten olevan kruunu. Koskaan ei olla lopulta tyytyväisiä siihen millainen hius itsellä on, vaan aina sitä kadehtii kaverin. Ainakin minä olen kadehtinut oikeastaan ihan koko ikäni. Kunnes mä opin oikeasti hoitamaan omia hiuksiani. Ja siihen meni kuulkaa KAUAN! Mun äiti leikkasi mun hiukset vielä muutama vuosi sittenkin. Aina välillä mä intouduin menemään kampaajille, mutta heillä oli aina se sama ratkaisu tarjolla ”Oletko koittanut silkkisuoristusta?”. No olen. Ja se käräytti mun hiukset niin karrelle, että ei tarvinnut haaveilla pitkistä hiuksista todella pitkään aikaan.

Mä olen värjäillyt joskus, oikeastaan enemmän kiillon saamiseksi hiuksiin, mutta jos ei saa radikaalia muutosta aikaan, niin ei oikein itseä sykäytä. Raitojen tai värimuutoksen aikaan saamiseksi on vaalennettava hiusta niin paljon, että pohjaa ei juuri ole värille enää laittaa. Latvat harottaakin sitten yks itään ja toinen länteen sekä aamulla heräät katkenneiden hiusten seasta. Tämä siis minun tapauksessani. Minulla kun on ennestään tosi kuiva tukka ja se vaatii järjettömän määrän kosteutta näyttääkseen hengissä olevalta. Ja kyllä, tiedän hiuksen olevan ”kuollutta”, mutta ei se tieto sitä kaunista, ja tiedän kuinka hiukset saa näyttämään eloisilta.

Se rahamäärä mitä olen ostanut purkkia ja purnukkaa niin kaupasta kuin kampaamoista, ei vaan yksinkertaisesti ole riittäneet minun hiuksille. Voi olla että on väärät tuotteet, ja varmasti onkin niin, mutta minut on pelastanut todella yksinkertainen oivallus. Jos kroppasi on kuin temppeli ja sinun pitää ravita sitä kunnioittaen, niin hiuksiin näköjään pätee ihan sama setti. Kuivaa hiusta ei voi oikein enää kosteuttaa, se ei ime sitä itseensä. Olen laittanut märkiin hiuksiin tämän ”eliksiirin” ja se ikään kuin sinetöi kosteuden sisäänsä. HUOM! En ole ammattilainen ja minulla on kuiva kinkkinen kihara. Hiuksissani ei ole ripaustakaan suoruutta eikä rasvoittuvuutta, siksi tämä setti ei todellakaan sovi kaikille vaan lopputulos voi olla hyvinkin rasvainen. Minun tapauksessani KOOKOSÖLJY on kuitenkin pelastanut hiukset ja kuivan kutiavan atooppisen ihon. Ja mä saan ostettua tätä mistä vaan ja milloin vaan. Ihanan simppeliä.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva