Blogi, Tyyli

Mammalle letit

Mä olen nyt päättänyt hypätä ulkoisestikin ulos omalta mukavuusalueeltani. Mä aion ottaa pään täyteen lettejä!! Oumaigoodness… Mua jotenkin tympii joka kerran kun pesen tämän kuontalon niin siinä on semmonen saakelin pitkä rutiini. Et voi antaa sen vain kuivua sievästi illan telkkarin äärellä, vaan sun on ensin föönattava se kuivaksi. Sitä edeltää jäätävä määrä jätettävää hoitoainetta, lämpösuojaa sekä kiiltoa antavaa. Sitten vielä suoraksi koko pööki. Siksi kokeiluun letit!

”Miksi? Mikset anna olla vain luonnollinen?”, minulta kysytään. No siks koska se ei näytä minusta hyvältä. Se näyttää kuin olisi pää täys häpykarvoja. Ja kyllä. Mulla ei ole nätti sileä kihara vaan kuiva ja karkea. Mä olen sen kanssa paininut aina. Koittanut vähän sopeutua tänne Suomeen ja olla herättämättä ihonvärin lisäksi paljon muuta huomiota. Se kihara on ihan ookoo märkänä, mutta kuivana ei. Pakkasella ei kauheesti huvita kulkea pää märkänä.

Mä katsokaas valitettavasti kuulun siihen ryhmään jolle ”mikään ei ole ikinä hyvin.” Ei ole hyvä jos syntyy kiharoilla. Ei ole hyvä jos syntyy suorilla. 🙂 Onneksi mun teinilapseni eivät ole perineet tätä narinaa vaan toistaiseksi ovat täysin tyytyväisiä heille siunaantuneisiin kutreihin.

Mä olen kokeillut suoristuspermanenttiakin useamman vuoden ajan. Se vasta kärvensi mun tukan korpuksi. Siispä kasvatin sen pois. Eikä siinä tällä hiustenkasvulla mennytkään kuin vajaa 10 vuotta 🙂

Nyt mä ajattelin tulevalla kesälomallani päästä todella helpolla. Letit päähän eikä haittaa kostea eikä kuuma. Ei kiharru eikä tarvitse haaskata aikaa tuunaamiseen. Siispä googletin ja bongasin erään tekijän Tampereelta. Ei ole ennestään tuttu, mutta mun lapseni ystävä osasi suositella. Saas nähdä. Ei mua niinkään työn jälki mitenkään jännitä vaan lähinnä sopiiko tähän ympyränaamaan ja keski-iän kynnyksellä olevalle naikkoselle.

Mun esikoinen sanoi että mulla on tapana itse puhua itseni ulos kaikista radikaaleista muutoksista. Tais Jasmin olla oikeassa. Nimittäin tänäänkin olen useammin kuin kerran empinyt ja miettinyt soittavani ettei sittenkään. Mutta nyt kaivan isojen tyttöjen ”kivekset” ja koittaa kerrankin jotain uutta! Ei se ota jos ei annakaan.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kulttuuri, Matkustaminen, Parisuhde, Perhe, Tyyli, Ura

Sopeutua vai ei?

Miten syntyperältään Los Angelesilainen voi sopeutua eri osiin Suomen maata? Tällä hetkellä yhdistän kaksi kotia niin että reissaan Tampere-Äkäslompolo väliä kahden viikon välein.

Lähinnä mua itseäni alkoi mietityttämään kysymys johon törmään muutaman kerran viikossa. “Miten sä olet sopeutunut sinne Lappiin?” Niin no… Oonko mä sopeutunut? Tarviiko mun sopeutua? Mitä on sopeutuminen?

Mä olen niin erikoislaatuinen luonne että varmaan “piruuttanikin” olen vastaan valtavirtaa. Mä rakastan Lapissa tiettyjä asioita, mä rakastan Tampereessa tiettyjä asioita, rakastan Mäntässä tiettyjä asioita (olen kirjaimellisesti syntynyt Mäntässä, mutta pari viikkoisena lähdin takaisin äidin kanssa Losiin koska meidän koti oli siinä vaiheessa siellä), rakastan Las Vegasissa tiettyjä asioita (levoton sielu otti irtioton tyttäriensä kanssa sinne vuonna 2011 jotta tytöt sai kokea USAlaista koulujärjestelmää). No joo, mutta pitääkö mun sitten päättää mikä paikka on paras? En mä pysty. Joten mä tein erikoislaatuisen ratkaisun. Nää kaikki paikat kun kerran on “sisäänrakennettu” minuun, niin vien ne kaikki mukana paikasta riippumatta.

Lapissa rakastan tätä hiljaisuutta, mutta samaan aikaan inhoan tätä hiljaisuutta… Miten se on mahdollista? Hyvin. “Rock, rauha ja rakkaus.” Tarvitsen kaikkia, mutta omaan tahtiini. Mä voin elää Las Vegasilaista tyyliä vaikka oon Äkäslompolossa. Miten? No varsinkin sesonkiaikana kun tämä paikka on tulvillaan ihmisiä sieltä, täältä ja tuolta. Heidän kanssaan höpiseminen on mulle ominaista. Ette usko kuinka paljon ystäviä ja tuttavia olen saanut aluksi tuiki tuntemattomista ihmisistä. Mikä meitä sitten yhdistää? Aito kiinnostus toiseen ihmiseen. No joo, ja mites se hiljaisuus ja rauha saadaan sitten Tampereella? No ihan samanlaiten kuin täällä. Ei siellä kukaan “häiritse” jos et ole avoin sille. On paljon metsää, on paljon teitä joissa et kohtaa ristin sielua niin halutessasi.

Yhteiskunta, on se sitten maassa missä hyvänsä, määrää hyvin pitkälti normit. Mutta onko sen oltava niin. Uskon että yhteiskunta pärjää varsin hyvin ilman että minun tarvitsee elää kuten “kuuluu”.

JVGn ja Pete Parkkosen biisissä sanotaan niin hyvin.. “Nää vuodet ollu tuulisii, sä oot ollu juuri siin.” Mä oon elellyt pitkin poikin ja kokenut paljon. Mulla on mies joka on ollut “juuri siinä”. Hänellä on unelmia, minulla on unelmia. Mua eniten pelottaa että jätän elämäni elämättä. Tällä tietoa minulla on vain yksi elämä ja minun täytyy se elää niin kuin haluan. Olen valmis panostamaan siihen että elän oman näköiseni elämän. Fakta on se, että Äkäslompoloon minut toi rakkaus. Mutta rakkaus antaa myös mulle mahdollisuuden elää muualla kuin Äkäslompolossa. En halua sopeutua, en aio sopeutua. Niin kauan kuin en tee kenellekään pahaa niin koen että minulla on siihen oikeus.

Kuka minä olen? Michele Murphy-Kaulanen.

 

Instagram / Facebook / Snapchat: Kauppiaanrouva1