Blogi, Hyvinvointi, Ruoka, Tyyli

Terve keho ja epäterve mieli

Ei kesäkuntoon tänäKÄÄN vuonna. En lukuisista ”nyt mä sen teen” päätöksistä huolimatta. Mä en oikeastaan edes tiedä enää mikä on mulle ”kesäkunto”. Olen nimittäin koko ikäni paininut omassa mielessäni paino-ongelmien kanssa. Omituista sinänsä, koska ikinä ei ole ollut sellaista vuotta tai peilikuvaa, että olisin voinut sanoa itselleni olleeni oikein sopivan kokoinen. En muista koskaan olleeni tyytyväinen painooni, tai oikeammin peilikuvaani. Sillä paino ei sinänsä ole ollut minulle mikään indikaattori ikinä. Nyt toki toivon, että se olisi minulle sitä ollut, koska vaaka näyttää isointa lukemaa koko minun elinikäni aikana. Ja se tuntuu hullulta. Ei siksi että olisin elänyt viime kuukaudet jotenkin uudestisyntyneen terveellisesti vaan siksi, että kun katson vanhoja valokuvia itsestäni, en ymmärrä kuinka olin joskus todellakin ihan normaalipainoinen, vaikkakin olen vakuuttanut itselleni täysin päinvastaista.

Viime viikon aamulenkki

Sit mennään näihin yrityksiin pudottaa painoa. Pääsin mukaan ohjelmaan viime kesän lopulla, jossa sain mukaani tosi hyviä niksejä ja pienen sirkuman motivaatiotakin. Pudotin kahdeksassa viikossa noin 6 kiloa ja olin siihen tyytyväinen, vaikka olin sairaana pari viikkoa ja makasin vain aloillani. Se ohjelma ei oikeastaan antanut minulle mitään uutta tietoa mitä en aiemmin ollut tiennyt, mutta se antoi kivan buustin uuteen projektiin. Nythän ei voida sanoa, että en jotenkaan tietäisi miten painoa pudotetaan tai miten eletään terveellisesti. Mä tiedän ihan tasan tarkkaan eikä se kyllä mitään ydinfysiikkaa ole varsinkaan tällaiselle perusterveelle keski-ikäiselle naiselle. Ja siinä on se isoin pointti! Mä olen terve! Ja olen hemmetin kiitollinen, että olen terve. Mulla liikkuu kaikki osat ja saan herätä toistaiseksi terveenä uuteen aamuun. Siitä mun on pidettävä kiinni ja lopettaa näiden hemmetin tekosyiden keksiminen miksi en muka voisi tehdä ja ulkoilla. 

2011, olin jo kahden lapsen äiti
2019

Mä haluan vielä mainita, että mulla on vuosien saatossa ollut useampi personal trainer. Huippuammattilaisia jokainen, mutta mä voin maksaa kuukausittain, vaikka kenelle ammattilaiselle, mutta jos mulla ei ole motivaatio ja pää kasassa (kuten ei viimeiseen 9 vuoteen ole ollut), niin ei ole ihme että lukemat hipoo satasta, eihän? Sama kun repisit satasia tuuleen, sillä hän voi ainoastaan opastaa ja auttaa, mutta duunin joudut tekemään itse. Siihen ei ole poppaskonsteja.

Mennääs takaisin tähän kehonkuvaan. Muistan olleeni 17-vuotias, kun mun ystävä vetäs valkoiset farkut jalkaansa. Mäkin halusin koittaa. Kun ne hemmetin housut jäi polviin eikä nousseet tuumaakaan ylöspäin, mä muistan ensimmäistä kertaa sanoneeni mielessäni ”hyi helvetti miten sä oot noin läski”. Eihän se nuori naisenalku miettinyt sitä, että ehkä olet täysin eri mallinen kuin ystäväsi vaan se oli automaattisesti itseä kohtaan hirveä sättiminen. Ja sitä mä olen jatkanut hyvällä menestyksellä jo yli 20 vuotta. 

2011
2014

Mä sain Riannan joulukuussa 2013. Painoin synnyttämän mennessäni 12 kiloa vähemmän kuin tänä päivänä. Olin raskausaikana saanut -300g. Ei hyvä tietenkään sekään, mutta kun et saa syödä sokeria (pelkään raskausdiabetesta) tai juustoja tai maksamakkaraa, niin paheet jäi todella minimiin. Liikuin ja söin normaalisti. Tammikuussa 2014 oli Venla-gaala, johon osallistuin Sampon kanssa. Piti käydä mekko ostamassa ja mehän paukattiin paikalliseen iltapukuliikkeeseen. Itkin sovituskopissa, kuinka en voi lähteä, koska mä olen niin läski löysän mahani kanssa. Huh huh. Nyt katsoessani sitä mekkokuvaa, niin ei mulla kyllä painon suhteen ole ongelmia ollut. Pelkästään mielen.

2009

Nyt on tilanne siis se, että syksyn ja alkuvuoden karistetut kilot ovat tulleet kaksinverroin takaisin. Viimeisten viikkojen aikana olen taas niitä hiukan sulatellut, mutta savotta on iso. Varsinkin kun kyse ei ole tiedonpuutteesta vaan mielenhallinnasta. Mun ei missään nimessä ole tarkoitus olla enää parikymppisen näköinen, tiedän sen varsin hyvin. Kuitenkin todennäköisyys pidemmälle elämälle ja lasteni kasvamisen näkemiseen nousee, jos terveys on kunnossa. Ehkä mä siirryn terapian kautta omaksuen terveempää minäkuvaa ihan konkreettiseen ”kuluta enemmän kuin syöt” toteutukseen. Nimittäin ihminen on luotu liikkumaan ja haluan sitä tehdä sekä iloita siitä että voin. Kiitollisena.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

Matkustaminen, Tyyli

Hiuksista alastomuuteen

Nyt kun hiukset ylitti uutiskynnyksen tällä viikolla, niin sama jatkaa ”ällölinjalla”. Ällölinjalla, ai miten niin? No siis enhän mä voinut kuuna kummajaisena kuvitella että yhdet hiivatin letit saa aikaan niin suuren tunnemyrskyn! Mä kieltämättä olisin muutaman kerran tarvinnut popparit mielensä pahoittajien kommentteja lukiessani. Huh huijaa kuinka täysin tuntemattoman ihmisen muoviset lisäkkeet hiuksiin saakaan aikaan mielipiteiden tulvan. Mielipiteiden, joita mä en edes kysynyt. Mut ei kai siinä. Josko nyt voidaan nää vaaleat letit unohtaa? Varsinkin kun ne sijaitsee mun päässä eikä kenenkään muun. Ja vieläpä vapaaehtoisesti.

Ja mikä se ”ällölinjan jatkumo” on? No kuulkaa ihanat blogiseuraajani, me käytiin tänään NAKUKYLPYLÄSSÄ! Ou mai gaad! Voi vain kuvitella sen hengen haukkomisten sinfonian. 🙂 Ja miettikää, tää ei ole edes ensimmäinen kerta. Viimeksi käytiin Berliinissä.

Hassuinta näissä molemmissa paikoissa on se, että se kulkee ihan nimikkeellä SPA. Siellä on uimapuvut kielletty. Tosin tässä viimeisimmässä uikkaripäivä on maanantai, joten kaikki pääsee kylpylän fasiliteetit kokemaan, vaikkei niin alastomuuteen yleisillä paikoilla ole tottunut.

Miksi me sitten näihin ollaan päädytty? No yksinkertaisesta syystä, että ne on ensinnäkin erittäin siistejä ja puhtaita. Paljon paremmin huollettuja kuin yksikään kylpylä joissa lasten kanssa ollaan käyty. Toisekseen, me ollaan molemmat hyvin sinut itsemme kanssa. Joten ne kommentit ”turvonneisuudesta” tai ”laihduttakaa”, niin ei oikeastaan kolahda millään lailla. Lähinnä säälin ihmisiä joilla on tarve toisia haukkua. Ihmettelen myös suuresti mielenkiintoa, koska minähän tässä kehossa talsin, ei kukaan muu. Eikä tuo mieskään tunnu pahakseen laittavan, joten meidän puolesta ei tartte yöuniaan menettää.

Ja siitä päästään siihen itsellä ensikertalaisen fiilikseen. Tuijottako siellä ihmiset? No eipä kuule tuijota! Siellä on niin monen näköistä, kokoista ja väristä porukkaa. Tummaa, vaaleaa tai palanutta. Mutta kukaan ei arvostele tai kyylää. Siksi ehkä kehopositiivisuus saa siellä ihan uuden merkityksen.

Seksuaalisuus on täällä ihan ookoo. Juu ja osa tekee sitä työkseen, mut se ei suinkaan ole multa pois. Ainakaan tietääkseni 😉 win wink.

Tänään vietettiin kylpylässä 6 tuntia. Otettiin aurinkoa, maattiin riippukeinussa, uitiin, saunottiin ja syötiin. Mieli ja keho lepäsi. Koko kylpylä on ”phone free zone” eli kaikki laitteet kielletty. Se oli meille puhdasta terapiaa, vaikka oletan sen olevan kävijöiden intimiteetin varjeluksi. Oli miten oli. Huikea kokemus jälleen.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Tyyli

Tänään minusta tuli blondi

Päivän teemana olisi letitys. Mä ajattelin tehdä tällaisen pienimuotoisen blogi-postauksen lähinnä miksi ja miten kysymyksiin liittyen. Ihan hirveästi saan kyselyä varsinkin snäpin puolella hinnoista, ajasta, kuinka hoidetaan jne. Helpompi rustata hätsnäppää pidempi kirjoitus, joten saavat kaikki kiinnostuneet nimenomaan mun kokemuksen leteistä. Ja tänään minusta tulee blondi. Miten sen nyt saa toteutettua.

Aloitetaan kysymyksellä ”miksi?”. Miksi ihmeessä mä laitan letit kun omat hiukset on niin ihanat? Ihan heittämällä yleisin kysymys minkä mä saan. No ensinnäkin ”ihanat hiukset” on hiukan samanlainen käsitys kuin kauneusihanteet tai mielipiteet. Kaikilla on omansa.

Mun hiukset on varmasti jonkin mittarin mukaan oikeinkin ihanat. Mutta se työmäärä ja käsittely mikä siihen ihanuuteen tarvitaan onkin sitten ihan toinen juttu. Luonnonkihara, erittäin kuiva hius. Omasta mielestä muistuttaa häpykarvoitusta. Se se on noin lyhykäisyydessään. Pidän hiuksistani enemmän sileinä laineina kuin täydellä kiharalla ja se taas vaatii ison määrän tuotetta hiuksiin jo pelkästään lämpösuojan ominaisuudessa sekä no luonnollisesti sen lämpökäsittelyn kanssa. Mä joudun ensin itse föönaan hiukset kuiviksi, ja suht suoriksi ennen uuden tuotteen levitystä ja suoristusrautakäsittelyä. Sanomattakin selvää, valmiiksi kuiva hius ei juurikaan kiittele.

Monesti olen satsannut itseeni, ja yksinkertaisesti käynyt pesu-föönauksella kampaajalla, koska he usein kuivaa ja laittaa laineet samalla kertaa sillä pyöröharjalla. Itseltä ei valitettavasti oman hiuksen käsittely ihan taivu sillai.

Letit tuli mun tietoisuuteen oikeastaan jo ihan pienenä. Mun isän puolen kulttuurissa on naisten tapana joko pitää ommeltua peruukkia (en tiedä suomenkielistä virallista sanaa), tai sitten just lettejä. Sitä kutsutaan ”protective styleksi”. Oma hius saa olla rauhassa, ei käsittelyä ei mitään. Perus pesu ja itse käytän öljyjä jotta oma hius saa hoitoainetta.

Mä kävin ensimmäisen kerran Sofyllä letityksessä tammikuussa. AfroFinn salon sijaitsee ihan keskustassa ja tuli tietoon itseasiassa mun esikoisen ystävän kautta. Voin kertoa, että tämä nainen oli ihan paras tuttavuus! Hyvin suora siitä mikä sopii ja loistava tekijä. En oikein ymmärrä miten joku voi niin nopeaa letittää. Ei sikäli, ottihan se oman aikansa, 5 tuntia siinä istuttiin pylly hellänä. Mutta lopputulos oli niin odotettua enemmän.

Hoito on toinen yleinen kysymys. Itse olen katsonut tosi paljon videoita lettien hoidosta etc. Mä olen näiden kombinaatiosta sitten kehittänyt ihan omani. Laitan suihkepulloon vettä, omenaviinietikkaa ja rosmariiniöljyä. Sillä suihkin niin että päänahka tulee puhtaaksi. Eli suihkin ja hieron. Se tulee aika märäksi ja rosmariini peittää etikan hajua sekä hoitaa omaa hiusta. (en kaipaa mitään mielipiteitä tästä, koska tämä on minulle toimiva kotikonsti eikä mikään ammattilaisen antama ohjeistus) Sitten mä käyn vielä sen hoitavalla tea tree scalp aineella läpi ja levitän öljyjä (kookos tai argan) pitkin lettejä. Antaa hyvän kiillon ja oma hius siellä alla kiittää.

Letin poiston aikana katkaisen hiuksen alempaa kuin mitä oma hius on ja sit alan purkamaan. Käytän tiheää kampaa, koska juureen on jäänyt nukkaa ja aineiden jämiä. Se poisto onkin siis yhtä iso prosessi kuin laitto. Omat hiukset tosin ovat aina sen jälkeen SUPERhyvässä kunnossa ja pituutta on tullut lisää. Erittäin toimiva ratkaisu siis mulle.

Tämään kokeillaan jotain uutta. Tulee eri väriset letit kuin aiemmin. Tulee blondi. En voi omaa hiusta vaalentaa, koska se kuolee katkeillessaan. Sama juttu näiden suoristuspermanenttien kanssa. Usko vain. Kokeiltu ollaan. Paras antaa hiusten olla rauhassa ja jos haluaa uutta ilmettä itselle, niin letit on tässä kohtaa mun ykkösjuttu. Katsotaan joskus toiste sit muuta.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva