Työ

Yritystoimintaa eteenpäin

Yritystoimintaa pyörittäessä on muutenkin tarpeeksi haasteita, mutta siinä vaiheessa, kun huomaat pakollisten päättävien tahojen olevan pullonkauloina kehitykselle ja eteenpäin menemiselle, niin kyllä tuntuu turhalta. Mun mieheni tulee yrittäjäperheestä ja hänen isänsä on tullut yrittäjäperheestä. Kolmannessa polvessa tässä tuherretaan ja onhan tähän jo oman matkankin varrelle mahtunut vaikka mitä.

Tänään meillä oli koko päivä Rovaniemellä tapaamisia. Meillä on tarkoitus laittaa iso vaihde silmään ja ollaan otettu eteenpäin vieviä askeleita. Liiketoiminnassa, tai ainakin meidän liiketoiminnassa, on ensiarvoisen tärkeää kehittyä. Kehittää henkilöstöä, kehittää itseään, kehittää businesta. Me eletään yhteiskunnassa, joka itsessään muuttuu jatkuvasti ja on pakko pysyä pari askelta edellä, jos meinaa selvitä täällä. Asiakkaiden tietämys laadusta, tuotteista, tarjonnasta ja palvelusta puhumattakaan, on erittäin herkkää. Ei perus kaupankäynnillä tyydytetä sitä ison summan lomaansa sijoittanutta asiakasta. Ja tähän meidän on kyettävä vastaamaan.

Tänään käytiin eräässä palaverissa (mainitsisin niin mieluusti paikan, ihmisen ja syynkin, mutta vielä on oltava hys hys), jossa pöydän toisella puolella istui mies. Mies joka osasi ajatella asioita oman liiketoimintansa kannattavuuden kautta, kuin myös yrittäjän näkövinkkelistä. Miten yrittäjä voi säästää, miten hän voi auttaa, miten hän rakentaisi liiketoimintaa jatkossa. Tämän tunnin aikana me saimme käsittämättömän määrän uutta oppia, vaikka voisi kyseisestä kaverista ajatella täysin päinvastaista, pelkän työnkuvan perusteella.

Ajaessamme kotiin mä sanoin Sampolle ja Hetalle (esittelen Hetan myöhemmin), että mä haluan ympäröidä firman just tuollaisilla ihmisillä. Ihmisillä, jotka haluavat nähdä kehitystä. Ihmisiä jotka haluavat olla kehityksessä mukana. Ihmisiä, joilla on palo tehdä yhdessä hommia. Meidän lakimies (vaikkakin on nainen) on yksi loistava esimerkki juuri tällaisesta. Mä haluan paljon näitä ihmisiä ympärille, jotka yhdessä vie tätä laivaa eteenpäin. Henkilökunta, joka osaa katsoa kauemmas.

Lopulta on aika yksinkertaista tämä elämän sijoittaminen. Sijoita siihen ihmisiä jotka nostaa sut ylös, ja päästä niistä irti jotka vie sun hapen tai repii sua alas. Yhdessä tekemisessa on hitosti poweria. Toisen menestys ei ole toiselta pois.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Blogi, Perhe, Työ

Mun työpäivä yh-meiningillä

Työpäivä paluun jälkeen on aina mielenkiintoinen. Vaikka tällä erää oli poissa kokonaisen viikon, niin kyllä se aina tuntuu ja osittain näkyy. Ainakin kasaantuneina paperihommina postin tulon jäljiltä tai sitten vain rivien ojennuksena ja tulevaisuutta suunnitellen.

Tämä on sikäli vähän uusi tilanne, että olen Baban kanssa ihan kahdestaan, vähän yh-meiningillä, mutta täällä Lapissa. Onneksi on Mummo tietty apuna ja vieressä, koska neidin loma on vielä tämän viikon. Pari kuukautta on neiti lomaillut ja on kyllä tehnyt hälle hyvää. Kieltämättä itse jo odotan päiväkotien ovien avautumista, koska virikkeet ja kaverit ovat tärkeitä, enkä mä tai Mummokaan ihan sitä energiamäärää hallita aina.

Tänään mä aloitin aamuni, kuten kaikki aamuni täällä, ihastelemalla maisemia aamupalan teon lomassa. Mulla on meneillään ”oppikoulu” tasaiseen verensokerin ylläpitoon, niimpä tein ihan niinkin seksikästä aamiaista kuin tuorepuuro ja keitetyt munat.

Siitä huulipunat ja vaatteet päälle, ja eiku töihin. Muutama palaveri ja onneksi mun assari Heta on ruorissa, niin saa akuuteimmat kuulumiset ja hommien ajantasaisuudet kohdilleen. Meillä on menneellä viikolla tullu vedet sisään, on toki korjattu ja raportoitu, mutta vaatiihan se hiukan sumplimista.

Olen saanut myös liudan hakemuksia avoimiin työpaikkoihin, niin niiden järkkääminen on pikkutarkkaa puuhaa minulle. Huomenna alkaa soittokierros ja siinä mulla on apuna Jonne, joka suorittaa omaa tutkintoaan samalla.

Päivä kun on pulkassa, menen pyöräilemään. Pakko saada ajatukset pois ja nollattua, jotta ei jää pyörittämään päivän tekemättömiä hommia tai harmituksia. Mä olen vasta tätäkin taitoa opettelemassa. Mä kun niin tykkäisin vaan kömpiä omaan sohvanmutkaan ja alkaa pyörittämään Viaplayta. Oman mielenterveyteni kannalta se on kuitenkin viimeisin ratkaisu, siispä ei muutaku pyörän selkään.

Iltapuuhat neidin kanssa, joka enimmäkseen tarkoittaa hänen touhuilujaan, ja iltaruoka napaan. Molemmat kömmitään vierekkäin sänkyyn ja luurit päähän. Iltaohjelmia, kunnes ensimmäisenä sammuu neidin ohjelma ja sitten itse neiti. Enpä minäkään kovin kauaa pysy hereillä ja viimeistään klo 22 sammun minäkin. Ja huomenna sama kaava jatkukoon.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Työ, Ura

Minä työnantajana

Mulla on työnantajana aika iso vastuu. Mun vastuu on katsoa, että liiketoiminta pyörii, toimii ja on ennen kaikkea kannattavaa liiketoimintaa, jolloin työpaikat ja palkat ovat mahdollisia. Näillä huolehdin ihmisten saavan ansaitsemansa korvauksen panoksestaan jota tämän pytingin eteen päivittäin tekevät. Valitettavasti tämä(kään) yritys ei toimi yhden yksilön avulla vaan se vaatii koko henkilökunnan vahvan panoksen ja tiimihengen.

Yritys on ollut jaloillaan uuden kauppiaan toimesta 10 vuotta tänä syksynä, vaikkakin kokonaisuutena jo vajaa 70 vuotta. Tähän 10 vuoteen mahtuu järjetön määrä unettomia öitä, ponnisteluja, ratkaisuja, itkuja, nauruja ja ennen kaikkea YRITYSTÄ. Sehän se idea kai yrittämisessä on. Ja kaikista ei yksinkertaisesti ole siihen. Seuraan erästä kauppiasta joka postasi ihan loistavan siteerauksen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajalta. ”Tuntuu, että ne jotka tekevät negatiivisia yleistyksiä ja löytävät pääasiassa epäonnistumisia, ovat juuri niitä, jotka eivät ole valmiita tekemään asioille mitään.”

Olen nähnyt monenlaista ”hiihtäjää”, milloin niin että on itku päässyt illan päätteeksi, kun on ollut pakko hyvästä työntekijästä luopua ja milloin olen kirjaimellisesti tanssinut voitontanssia, kun olen päässyt negatiivisista ja hapen syövistä ”tekijöistä” eroon.

En millään usko kenenkään olevan ihmisenä paha, mutta joskus vaan organisaatioon ei sovi ja se on kaikkien etu, että luonnollinen poistuma tapahtuu.

Mä aikanaan haaveilin kaikenlaisista urakehityksistä ja ammateista, ja lopulta päädyin niinkin epäseksikkään lafkan toimitusjohtajaksi kuin kauppa. Tämä kauppa kuitenkin on alueella erittäin iso yksittäinen työllistäjä, liikevaihtoa takoo miljoonissa ja vastuut sekä velvollisuudet hoitaa.

Minulta monesti kysytään kuinka voin olla niin paljon pois tai kuka tätä hommaa pyörittää. No me kaikki. Ilman jokaisen työpanosta me ei tällä hetkellä oltaisi tämmöisessä jamassa. Ja olen siitä kiitollinen. Minulla on ympärilläni lojaaleja, ahkeria ja periksi antamattomia tyyppejä. Se tekee minun työstäni asteen verran helpompaa vaikka paininkin asioiden kanssa, joihin he tuskin osaavat samaistua.

Mietin joskus tekeväni postauksen minun ”normaalista” työpäivästäni, mutta törmään joka kerta siihen vaikeuteen, ettei minulla ole sellaista. Päivissäni ei ole yhtäkään samaa eikä kaavat toista toisiaan. Työvälineeni ovat puhtaasti puhelin ja läppäri, siksi se tekee minun tapauksessani erittäin helppoa ottaa ne työt matkaan vaikka ”lomailenkin”. Ja vaikka en tällä hetkellä lapa tavaraa tiskiin tai tilaa tavaraa (mulla on huomattavasti tehokkaammat ihmiset sitä tekemässä), niin minunkin panos on aika oleellinen.

”My job is not to run everything, it´s to make sure everything runs.” -Dany Garcia

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva