Työ, Ura

80% yrittäjistä haluaa lyödä lapun luukulle

Mä istun kouluttautumassa oman ammattiryhmäni kanssa. Olen puolisen vuotta opiskellut ammattijohtajien porukassa johtajuutta. Johtajuutta siinä mielessä, että vain ja ainoastaan nämä kundit (olen ainoa nainen tässä ryhmässä) ymmärtää mitä mä käyn päivittäisessä työssäni läpi. Ja pakko myöntää, mä olen todella kiitollinen näistä tyypeistä. Karisee nopsaan hempeys, jeesustelu sekä ylitse vuotava terapiointi hyvinkin nopeaa. Täällä puhutaan asioista suoraan ja konstailematta. Otetaan vinkkejä puolin ja toisin.

Tänään on lämpimät tunnelmat. Puhutaan työntekijän oikeuksista sekä irtisanomisista sekä kaikesta maan ja taivaan väliltä yritysjuridiikkaan liittyen. Ja jos olet työntekijä, joka ajattelee pelkästään omia oikeuksiaan, niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt. Tämä teksti on yrittäjän ja palkanmaksajan näkökannalta kirjoitettua tekstiä ja puhtaasti fiilispohjalta.

Mä saan lukea tänään kurssilla listauksen selkeästi yleisimmistä irtisanomisperusteista, mutta totean niiden olevan käytännön tasolla ihan hevonpaskaa. Ai miks? No siks, koska mulla on itselläni kokemusta sekä juristeja, jotka tämän ovat ykskantaan todenneet.

Fakta on, että työntekijällä on helvetin vahvat oikeudet. Jopa koululaisille kerrotaan heidän oikeutensa esim. puhelimensa poisviennin laittomuuteen omalle opettajalle. Siinä me sitten kasvatetaan uusia isänmaan toivoja ja minua henkilökohtaisesti ei motivoi kovin pitkään tulevaisuuteen toimia työnantajana.

Ja ei, en puhu omista työntekijöistäni tällä hetkellä, olen omasta jengistäni todella ylpeä. Mutta olen myös tässä vuosien saatossa nähnyt jos jonkinlaista hiihtäjää. Olen palkannut, keskustellut, irtisanonut, ja kaikki nämä edellä mainitut ovat minulle jo yhtä samaa rutiinia kuin pissalla käynti. Tunneyhteys on siis puhtaasti nolla. Mä menen firma edellä, koska ilman firmaa, ei ole duunia eikä ole palkkaa. Aika selkeää.

Jokainen työntekijä on tarkkaan omaan positioonsa valittu. Tarpeiden mukaan rekrytään, ei voittoa tavoittelevassa yrityksessä ole varaihmisten varaihmisiä. Sairaslomat kuormittaa joko olemassa olevaa henkilöstöä tai sitten aiheuttaa loven arjen rutiineihin.

Mua vihastuttaa eniten nämä ”feikit” saikut. Feikki saikulla en todellakaan tarkoita oikeaa kipeyttä. Olemme kauppa, jossa elintarvikkeiden kanssa ollaan koko ajan tekemisissä. Mulla ei ole varaa aiheuttaa epidemiaa niin asiakkaille kuin työntekijöillekään. MUTTA, nämä so called saikuttelijat, jotka ovat saaneet joko palautteen virheestä, tekemättömästä työstä tai sitten on vaan hänen oma motivaatiopulansa, niin kävelee hakemaan sairaslomaa milloin minkäkin syyn nojalla. Sitten painellaan sama ilta baarissa ja vaikka sairasloma estää työn, niin se ei estä rai rai meininkiä. Voi v**tu sanon minä. Tapahtumille on vielä todistajia, mutta on lojaliteetti kaveria kohtaan, joten yritys jää tietenkin alakynteen. Minähän toimarina haluan eroon niin saikuttelijasta kuin epälojaalista työntekijästä, mutta siihen pitää käyttää pitkiä keinoja. Ja siinä sitten hyvät työntekijät joutuvat kärsimään.

 

Myös työilmapiirin myrkyttäjät saavat vapaan pelikentän temmeltää. Voit antaa varoituksia, mutta lopulta joudut kuitenkin maksajan rooliin. Ja tämä mua kyllästyttää. Tässä maassa yrittäminen tehdään helvetin hankalaksi. Verojen ja työntekijän oikeuksien kannalta, jos puhtaasti katsoo, niin ei täällä tee mieli yrittäjyyttä lämpimikseen harjoittaa. Tää vaatii kisakestävyyttä ja tiedostan hyvin ettei kaikista tähän ole. Mutta jos halutaan tämän maan kukoistavan ja tuottavan uusia työpaikkoja, niin nyt ainakin ollaan menty niin totaalisen metsään. Jopa juristi, joka meille luennoi kertoi huomanneensa 10 vuodessa mielettömän mullistuksen. Vanhempi polvi on kasvatettu tekemään työtä palkkansa eteen, uusi polvi on helpon rahan perässä. Enkä ihmettele. Jos saat enemmän rahaa maatessa kotona, kuin meneväsi töihin, niin eiköhän se summa ole selvä. Mutta sellaisen vinkin annan jokaiselle ihmistaimelle, joka on nyt kasvamassa. Sellaista asiaa kuin helppo raha, ei ole olemassakaan. Sitä minä jälkipolville opetan.

Nythän on vaalilupausten kulta-aika. Haluan sinne yrittäjätaustaisia ja tämän maan kukoistusta tavoittelevia. Yhtäkään jeesustelijaa ja paskan puhujaa en sinne eduskuntaan halua. Sillä tätä menoa minulla ei ole yritystä mitä jälkipolville jatkaa. Kyllä yrittäjä niin ahtaalle joutuu.

Blogi, Työ

Miss Suomi 2018 – miks just hän?

Eilen kruunattiin uusi Miss Suomi vuosimallia 2018. Sain kunnian toimia arvovaltaisena tuomariston jäsenenä ja sitä voi kutsua eräällä tavalla itselleni unelmien täyttymykseksi. Ai miksi? No pienenä tyttönä seurasin silmä kovana missikisoja, siinä oli sellaista kaukaista glamouria, jota sai huokaillen ihailla. Itse en koskaan kokenut olevani ”missiainesta”, puhtaasti jo pituuden, ruumiinrakenteen sekä rehellisesti sanottuna, asenteen vuoksi. Mä kuitenkin muistan hyppineeni riemusta kun ”minunlainen” voitti missikisat ja olin silloin 16 vuotias. Lola Odusoga kruunattiin ja se teki tämän mulattitytön itsetunnolle ihmeitä. Tähän päivään asti pidän Lolaa yhtenä maamme kauneimmista naisista ja loistavana esimerkkinä koko uransa ajan vahvasta, päämäärätietoisesta naisesta, joka voi olla yhtä aikaa vahvasti urheilumaailmassa kiinni, kuin viimeisen päälle laitettuna mallina. Pidän myös hänen asenteestaan mitä julkisuus on antanut ymmärtää, vaikka itse en ole koskaan häntä tavannutkaan.

Eilisessä tuomaristossa istui kanssani upeista upein Jonna Ziprus. Hän on Miss Suomi vuosimallia 1998. Jotenkin surrealistista, koska hän on mielestäni taas yksi kautta aikojen upeimmista misseistä. Vitsi mitkä silmät voikaan jollain olla! Eilenkin mä en vaan saanut ajoittain katsettani irti niistä, niin mielettömät ne oli. Hänen luonteestaan puhumattakaan. Pitkästä aikaa tapasi erittäin sydämellisen ihmisen, joka kyllä kosketti arvoillaan.

Meitä oli tuomaristossa myös valokuvaaja Nadi Hammouda, Hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg, sekä Uutistuottaja Katja Lintunen. Nyt on hyvä sitten tässä perustella miksi minä koin olevani sopiva tuomari. Ensinnäkin mä koen Miss Suomen olevan paljon muutakin kuin ”just a pretty face”. Enpä ole koskaan nähnyt kisoissa olevan ihmistä, joka ei olisi katsetta kestänyt, joten se kauneus on ikään kuin itsestäänselvyys näissä finaaleissa. Siksipä mä lähdin tuomaroimaan rekry-periaatteella, eli työhaastattelun omaisesti. Tässä Sunneva Kantolan luotsaamassa kisassa on älyttömän tiivis ja hieno tukiverkosto ja iso organisaatio, joka on tehnyt ja tekee missien taustoissa hurjan määrän duunia. Mutta. Ei siihen voi nojata kuten pentu emoonsa enää, vaan on saatava siivet alleen. Ja minulle isossa rolissa oli palo ja draivi sekä tekemisen meininki. Siksi tämä kolmikko mielestäni ansaitsi täydellisesti sijoituksensa. Ja ei. Minun ääneni ei ratkaissut vaan tässä mentiin äänestysperiaatteella, ja voin kertoa, että olin niiiiiiin onnellinen, että tuomariystäväni olivat samaa mieltä.

Luin aamulla toimittaja Noora Hapulin kirjoitusta Alinan saamasta somevihasta, ja enempää en voisi olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Me emme kaipaa anteeksipyytelevää tai ujoa missiä. Nykymaailma tarvitsee missin, joka pystyy kohtaamaan kaikki mahdolliset upeat aallonharjat ja kurjat pohjamudat sortumatta ja särkymättä, sillä sitä kaikkea on varmasti luvassa. Tarvitsemme sellaisen missin, jonka pärjäämisestä ei tarvitse olla huolissaan.” Onnea Miss Suomi 2018, Alina Voronkova.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

 

Työ

Business maailma koulunpenkiltä

Äidin ja esikoiseni kanssa ollaan Helsingissä. Isoäiti ja tyttärentytär ovat pärtsäilleet koko päivän pitkin Helsinkia ja katselleet nähtävyyksiä. Mä valitettavasti en päässyt heidän kanssaan viettämään päivää vaan istuin tiiviisti koulun penkkiä kuluttamassa. Huh huh. Pää täynnä kaikenlaista uutta ja ihan mieletön setti tälle päivää takana. Sain todella paljon konkreettisia työkaluja omaan työhöni, koska musta on viime aikoina tuntunut vahvasti siltä etten mä osaa omaa hommaani. Tuleeko se sitten, että oman osaamisen päivittämisestä on niin kauan aikaa ja sitä on ikään kuin rutinoitunut samojen kaavojen mukaan. Vai tuleeko siitä, että se nuori vajaa 10 vuotta sitten Diili-ohjelmassakin omilla taidoillaan pätenyt tyttönen on nyt palannut reaalimaailmaan ja on omin silmin nähnyt, miten tämä business maailma toimii? Tiedä häntä, mutta oli ihana tavata muita toimitusjohtajia, jotka painivat jos ei nyt samojen asioiden kanssa, niin ainakin suurin piirtein jokaisella löytyy ymmärrys. Mä odotan innolla huomista koulupäivää, enkä malta odottaa tämän pitkän matkan jakamista noiden ihmisten kanssa. Puhtaasti siitä syystä, että oma negatiivisuuden luuppini katkesi kun sain tukea osaavilta ihmisiltä ja sain päästää kaikki turhautuneisuuden höyryt ulos.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva