Ruoka

Maanantai ja sairaan hyvä Kukkakaali-pitsa

Maanantai. Onneksi se meni ohi. Eilinen oli kyllä sellainen työmaa ettei mitään rajaa. Me oltiin sovittu että kun palataan lomalta niin käydään kaikki kuitit läpi viime vuodelta, jotta saadaan eriteltyä mitkä on omaa ja mitkä firman kulua. Eikä nyt sentään koko vuoden kuitit olleet solmussa, mutta siellä täällä oli aukkoja jotka vaativat selvityksiä. Muuten helppo työmaa, mutta se vaatii muutamat excelit, ja muutaman ihmisen, jotta saadaan selville paikat, ajat ja osallistujat. Ja tätä varten tietenkin asianosaiset. Noniin. Mut se tehtiin ja voin kertoa että vastaisuudessa meillä on käytössä hurjan paljon tehokkaampi ja idioottivarmempi systeemi. Mut oppia ikä kaikki.

Sit mun mieheni on alkanut tällaiselle mehupaastolle. Ei milleen dieetille vaan meni nuppunen katsomaan Netflixistä leffan kuin ”Fat, sick and nearly dead”. Siitähän hän innostui ottamaan kroppansa kokeeksi ja nyt meillä mehustetaan aamusta iltaan. En valita, on tässä itsekin saanut jos jonkin sorttisia vihannesmehuja nauttia. Ja koska en itse ole niin erityisesti lihan ystävä muutenkaan (syön toki enkä ole kasvissyöjä), niin meillä on sitten käytössä testimielessä enimmäkseen tällainen vege-viikko. Mä tietenkin yhdistin siihen myös sokerittomuuden ja jostain syystä kahvikaan ei enää maistu, niin päänsärky on tällä hetkellä järkyttävä. Ja oon kyllä kiree kuin viulunkieli 🙂 Mä toki syön ihan normiruokaa enkä ole mehupaastolla, mutta saan näitä mehuja kyytipojaksi vähän niinku bonuksena.

 

Joka tapauksessa, mä testasin eilen sellaista hittiä kuin ”Kukkakaalipitsa”. Perus Margharita pizzan ystävälle, hiukan epäilytti. Ja netistä kun kaivoi niin ohjeita oli niin älyttömästi että päät yhteen kolisi. Joten aikalailla sai soveltaa. Yks käytti mantelijauhoja, toinen juustoa, yks pelkkää kananmunaa. Mä sovelsin sitten oman suunmyötäisen. Ja kukkisten ystäville kyllä SUOSITTELEN! Mun maanantai sai käänteen paljon paremmaksi vaikka päänsärky onkin edelleen läsnä.

 

Pohja

N 4 dl kukkakaalia

N 1 dl juustoa

1 kananmuna

Suolaa

Hurauta blenderissä kukkakaalit sellaiseksi ”lumeksi”. Käytä mikrossa n 2 minuuttia. Valuta pyyhkeen läpi ylimääräinen vesi, jotta pohjasta tulee mahdollisimman rapsakka. Anna jäähtyä ennen juuston ja muna lisäämistä. Sekoita loput aineet keskenään. Esilämmitä uuni 225 asteeseen ja jätä pelti sinne. Kun uuni on valmis, ota pelti ja levitä leivinpaperi. Painen pohja  pellille ja paista noin 10 minuuttia.

Itse käytin pohjaan luomutuotteita, mutta kaikki varmasti käy.

Kun pohja tulee uunista, täytä. Mitkä vain täytteet varmasti sopii. Itse testasin luomutomaattipyreellä, purkkiherkkusienillä, kirsikkatomaateilla ja vuohenjuustolla. SUPERHYVÄÄ vaikkei esteettisesti kaunein. <3

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Blogi, Kulttuuri, Matkustaminen, Ruoka

Elämäni ehkä paras seikkailu alkoi

Mä en todellakaan ole mikään autenttinen matkabloggaaja, joten tästä jo heti alkukättelyssä suuren suuret pahoittelut. Mun paras ystäväni Reetta tekee aina lomillaan facepäivityksen jossa avaa kulloistakin päiväänsä. Se on ihan sairaan hauskaa luettavaa, vaikkakin vain meille ”harvoille ja valituille” tarkoitettu. Aion siis kopioda hänen malliaan röyhkeästi ja tehdä tästä seikkailusta päiväkirjan. Jos lomapäivät hujahtavat retkien tai muiden merkeissä niin otan sitten pidemmän stoorin.

Tässä kohtaa me kuitenkin vetäydyttiin äidin kanssa hetkeksi varjoon kumpainenkin omien ”medioidensa” ääreen, sillä äipsyllä kävi ohraset. Nukahdettiin aurinkoon molemmat. Ja koska mun äiti on hentoinen vaalea ja mä parkkiintunut tumma, niin äityli sit paloi. Ja hei, ollaan oltu jo 4 tuntia kohteessa siihen mennessä. No, pakko nyt ottaa asia vakavasti ja suojata iho loppuloman oikein huolellisesti.

Eilen sunnuntaina siis starttasi reissu klo 12.30 kohti Helsinki Vantaan lentokenttää. Mä kävin Kipolla (mun auto ja kyllä, olen nimennyt sen kuten kaikki muutkin autoni aina) noukkaamassa äidin. Lounaaksi valikoitui matkan varrelta ravintoaineita pursuava McDonald´s. Siihen rakoon se nyt vaan oli paras.

Auto käytiin heittämässä lentoparkkiin ja hypättiin bussiin. Siinä vaiheessa olin ihan umpijäässä kun satoi jotain ihme suhmuraa taivaalta ja villatakki kastui. Lohdutin kuitenkin itseäni edessä toivottavasti siintävästä lämmöstä.

Tiskille päästyämme meitä informoitiin pakollisesta viisumista joka Seychelleille vaaditaan maahan tullessa. Kerkisin säikähtää kunnes hän kertoi että selviän inhimillisellä rahasummalla 23 usd kun laskeudutaan paikan päälle. Niin joo, matkakohde äidin kanssa on Seychellit. Qatar Airwaysilla oli tarjous ja siihen tartuttiin.

Tällä lentoyhtiöllä en ole eläessäni mennyt, mutta olen kuullut pelkkää hyvää. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli kun boardaus tapahtui todella järjestelmällisesti, ajoissa ja ystävällisesti. Kone oli mun silmin iso, joku Dreamliner. Pienen kateuden piston tunsin kun katsoin ykkösluokan lipuvan vasemmalle leveisiin makuupaikkoihin ja itse kaarrettiin oikealle. Seura oli tosin parasta a-ryhmää niin eipä siinä kauan harmille jäänyt aikaa kasvaa. Oma istumapaikka oli oikein huippu! Tarpeeksi leveä screen ja omat tyynyt sekä viltit paikalla. Ei lainkaan huono.

Ruokavaihtoehtoja oli kolme. Itse valitsin tortellinit. Mukava yllätys oli normaalit aterimet, ei muovin yltäkylläisyys.

Ensimmäinen stoppi oli Doha. Tarkemmin Hamad International Airport. En ole koskaan ollut lentokentällä jossa on täysi tohina päällä vaikka kello oli 00.30. Kaupat auki, ravintolat auki. Ystävällistä henkilökuntaa joka tarttui heti toimeen jos (kun) näytettiin olevamme hukassa. Se kolmen tunnin odotus oli nopein ikinä!

 

Vielä oli edessä toinen 5 tunnin pätkä. Mä olin jo aivan puhki ja sanoin äidille et ”mua väsyttää”. Vastine sille oli että ”älä vaan ala nyt nariseen”! Hah! Mä sanoin että aion taantua lapsen tasolle takaisin ja valittaa milloin nälkää, väsyä tai muuten vaan kiukutella. No en sentään.

Seuraava lentopätkä olikin sitten mun psyykelle hiukan haasteellinen. Ilmakuoppia KOKO matka ja mä pelkään lentämistä ihan hulluna. Onneksi mulle selitettiin tämän johtuvan sadekauden tulosta ja se on täysin normaalia. Se ehkä hiukan helpotti, mutta paras helpotus oli laskeutuminen turvallisesti Seychelleille. Supernopea maahantulo eikä Helsinki-Vantaan virkailijan mainitsemasta viisumista ollut tietoakaan. Meille toivotettiin hauskaa lomaa ja that´s it.

Hyppy bussiin ja hotellia kohti. Voi elämä tämän saaren sykettä. Ihmisiä kävelee ja värit on mahtavia. Mutta tuo meri. Huh huh. En oo kyllä kauniimpaa nähnyt.

Muuta ei sitten tehty kuin uikkarit ja rasvat pintaan ja rantaan. Tähän mennessä ollaan otettu kolmet päiväunet, uitu meressä ja kävelty hiekassa. En just nyt tiedä parempaa. Ja kello on neljä. Eiköhän tästä hyvä tule. Mä ja äiti. <3

Blogi, Kulttuuri, Parisuhde, Perhe, Ruoka

Isänpäivälahja Porsche

Voileipäkakku näytteli suurta, eli ainutta, osaa meidän ”juhlapöydässä”. Omin pikku kätösin väsätty teos sai pimenevässä kodissa arvoisensa paikan meidän lasten valtaamalla pöydällä.

Herra oli oikein onnellinen valitsemistaan raaka-aineista, jalopenot ja salami ei pudonnut ihan niin hyvin perheen naisväestölle. Samapa tuo, sankarille sankarin toive.

Hiukan ehkä tuo loskaantuva pihapiiri harmitti ja sää olikin olotilan mukainen. Raastava fiilis kun joutuu eroon taas lapsista. Joka sanoo että siihen tottuu, niin vois heittää tänne pari vinkkiä. Mä nimittäin itkin kirjaimellisesti illan katsoen mun kohta 4 vuotiasta nukkuvaa ja vain toivoin hänelle hyvää tervettä viikkoa mummon kanssa.

Isäntä itse on tottunut näihin kuvioihin. Ja jostain kumman syystä tämä seuraava aamu valkeni hänelle oikein mieluisasti. Hän oli kuullut vihiä unelmiensa autosta ja sillai kevyesti takavasemmalta ujutti hyväksynnän siemenen auton KATSELUUN minulta. Sitähän en osannut odottaa että lentäessä Kittilästä Helsinki-Vantaalle mies olikin yllättäen sopinut treffit Tampereelle auton katseluun ja mut jätettiin kylmästi Lentoparkkiin menevälle bussipysäkille nököttään. ”Nopeet liikkeet on näyttäviä” sai aivan uuden merkityksen. 🙂

Mä en tiedä kuinka suuri osa miehistä oikeesti menee katseleen ja kuinka suuri osa on mun mieheni tyyppisiä. Mut hän on tällä hetkellä onnellinen uuden auton omistaja ja voisin sanoa näin henkseleitä paukuttaen et ”saitpas Isänpäivälahjaks Porschen!”

Totuushan on toki toinen, mutta se ei kuulosta lainkaan niin seksikkäältä.