Perhe, Ruoka

Vappu meidän tapaan

Hauska katsoa päivällä kaupungilla kiertäessä teekkari-/haalariväki olivat ihanissa juhlahumuissa. Musta Vappu on niin siisti ja värikäs juhla, joskin itsellä ei ole tullut varsinaisesti juhlittua sitten omien opiskeluaikojen.

Nyt meillä juhlitaan lasten ehdoilla, ja pakko kyllä myöntää et en mä olis taitanut vauhdikkaampaa juhlintaa tän hektisen tahdin rinnalle jaksanutkaan. Onneksi saatiin isäntä kanssa kotiin. Herra on eittämättä perheen paras kokki ja onhan se kyllä vallatonta seuraakin.

Tän Vapun ohjelmaan on kuulunut muutama basic juttu:

  1. Värikäs kylpy. Osa tykkää saunoa, minä itse olen kylvyn ystävä. Luottotuotteeni ovat eettisesti sekä käsinvalmistetut kylpytuotteet. Bath bombit erityisesti. Pakkauksettomuus sekä se että eläinkokeita ei olla tehty, tekee ostopäätöksen helpoksi. Meillä Baba on ihan fiiliksissä kun tietää ”pallopäivän” koittavan. Yksi miinuspuoli. Myymälä sijaitsee ainoastaan Helsingissä. Onneksi heillä on verkkokauppa ja nopea toimitus.

 

2. Ruoka. Sampo heitti iltapäivällä reseptin ja toiveen uuniperunoille. Mun tehtävä oli niinkin haastava, että pesin potut, folio ympärille ja uuniin. Sampo Kullervo sen sijaan väänsi täytteen. Se oli muuten taivaallisen hyvää! Siihen tuli 1/2 purkkia creme fraichea, tilliä, chiliä, valkosipulia, katkarapuja ja savulohta. Pari teelusikallista dijon sinappia ja limen mehua. NAM!!! Gluteiinittomia munkkeja oli jälkkäriks, mut ne oli mun ystävän tekemiä. 🙂

 

3. Perus yhdessä oleilu. Meidän kiireeseen ja vauhtiin liittyy jatkuvaa ”lentämistä”. Parasta ikinä on olla vaan yhdessä sohvalla. Me aiotaan katsoa nyt elokuva kun pienin tiitiäinen nukkuu. Pakko myöntää, että tämä voittaa remuamisen ihan satanolla! Monesti vappupäivänä ollaan kokoonnuttu mun parhaan ystävän luokse grillailemaan. Huomisesta en osaa sanoa, koska valitettavasti grillaus on niin säästä riippuvainen.

 

Ihan SUPERIA vappua itse kullekin!! Remutkaa tai relatkaa, molempi parempi! Itse vetelen villasukissa ja kainalopaikalla.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Ruoka

Maanantai ja sairaan hyvä Kukkakaali-pitsa

Maanantai. Onneksi se meni ohi. Eilinen oli kyllä sellainen työmaa ettei mitään rajaa. Me oltiin sovittu että kun palataan lomalta niin käydään kaikki kuitit läpi viime vuodelta, jotta saadaan eriteltyä mitkä on omaa ja mitkä firman kulua. Eikä nyt sentään koko vuoden kuitit olleet solmussa, mutta siellä täällä oli aukkoja jotka vaativat selvityksiä. Muuten helppo työmaa, mutta se vaatii muutamat excelit, ja muutaman ihmisen, jotta saadaan selville paikat, ajat ja osallistujat. Ja tätä varten tietenkin asianosaiset. Noniin. Mut se tehtiin ja voin kertoa että vastaisuudessa meillä on käytössä hurjan paljon tehokkaampi ja idioottivarmempi systeemi. Mut oppia ikä kaikki.

Sit mun mieheni on alkanut tällaiselle mehupaastolle. Ei milleen dieetille vaan meni nuppunen katsomaan Netflixistä leffan kuin ”Fat, sick and nearly dead”. Siitähän hän innostui ottamaan kroppansa kokeeksi ja nyt meillä mehustetaan aamusta iltaan. En valita, on tässä itsekin saanut jos jonkin sorttisia vihannesmehuja nauttia. Ja koska en itse ole niin erityisesti lihan ystävä muutenkaan (syön toki enkä ole kasvissyöjä), niin meillä on sitten käytössä testimielessä enimmäkseen tällainen vege-viikko. Mä tietenkin yhdistin siihen myös sokerittomuuden ja jostain syystä kahvikaan ei enää maistu, niin päänsärky on tällä hetkellä järkyttävä. Ja oon kyllä kiree kuin viulunkieli 🙂 Mä toki syön ihan normiruokaa enkä ole mehupaastolla, mutta saan näitä mehuja kyytipojaksi vähän niinku bonuksena.

 

Joka tapauksessa, mä testasin eilen sellaista hittiä kuin ”Kukkakaalipitsa”. Perus Margharita pizzan ystävälle, hiukan epäilytti. Ja netistä kun kaivoi niin ohjeita oli niin älyttömästi että päät yhteen kolisi. Joten aikalailla sai soveltaa. Yks käytti mantelijauhoja, toinen juustoa, yks pelkkää kananmunaa. Mä sovelsin sitten oman suunmyötäisen. Ja kukkisten ystäville kyllä SUOSITTELEN! Mun maanantai sai käänteen paljon paremmaksi vaikka päänsärky onkin edelleen läsnä.

 

Pohja

N 4 dl kukkakaalia

N 1 dl juustoa

1 kananmuna

Suolaa

Hurauta blenderissä kukkakaalit sellaiseksi ”lumeksi”. Käytä mikrossa n 2 minuuttia. Valuta pyyhkeen läpi ylimääräinen vesi, jotta pohjasta tulee mahdollisimman rapsakka. Anna jäähtyä ennen juuston ja muna lisäämistä. Sekoita loput aineet keskenään. Esilämmitä uuni 225 asteeseen ja jätä pelti sinne. Kun uuni on valmis, ota pelti ja levitä leivinpaperi. Painen pohja  pellille ja paista noin 10 minuuttia.

Itse käytin pohjaan luomutuotteita, mutta kaikki varmasti käy.

Kun pohja tulee uunista, täytä. Mitkä vain täytteet varmasti sopii. Itse testasin luomutomaattipyreellä, purkkiherkkusienillä, kirsikkatomaateilla ja vuohenjuustolla. SUPERHYVÄÄ vaikkei esteettisesti kaunein. <3

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Blogi, Kulttuuri, Matkustaminen, Ruoka

Elämäni ehkä paras seikkailu alkoi

Mä en todellakaan ole mikään autenttinen matkabloggaaja, joten tästä jo heti alkukättelyssä suuren suuret pahoittelut. Mun paras ystäväni Reetta tekee aina lomillaan facepäivityksen jossa avaa kulloistakin päiväänsä. Se on ihan sairaan hauskaa luettavaa, vaikkakin vain meille ”harvoille ja valituille” tarkoitettu. Aion siis kopioda hänen malliaan röyhkeästi ja tehdä tästä seikkailusta päiväkirjan. Jos lomapäivät hujahtavat retkien tai muiden merkeissä niin otan sitten pidemmän stoorin.

Tässä kohtaa me kuitenkin vetäydyttiin äidin kanssa hetkeksi varjoon kumpainenkin omien ”medioidensa” ääreen, sillä äipsyllä kävi ohraset. Nukahdettiin aurinkoon molemmat. Ja koska mun äiti on hentoinen vaalea ja mä parkkiintunut tumma, niin äityli sit paloi. Ja hei, ollaan oltu jo 4 tuntia kohteessa siihen mennessä. No, pakko nyt ottaa asia vakavasti ja suojata iho loppuloman oikein huolellisesti.

Eilen sunnuntaina siis starttasi reissu klo 12.30 kohti Helsinki Vantaan lentokenttää. Mä kävin Kipolla (mun auto ja kyllä, olen nimennyt sen kuten kaikki muutkin autoni aina) noukkaamassa äidin. Lounaaksi valikoitui matkan varrelta ravintoaineita pursuava McDonald´s. Siihen rakoon se nyt vaan oli paras.

Auto käytiin heittämässä lentoparkkiin ja hypättiin bussiin. Siinä vaiheessa olin ihan umpijäässä kun satoi jotain ihme suhmuraa taivaalta ja villatakki kastui. Lohdutin kuitenkin itseäni edessä toivottavasti siintävästä lämmöstä.

Tiskille päästyämme meitä informoitiin pakollisesta viisumista joka Seychelleille vaaditaan maahan tullessa. Kerkisin säikähtää kunnes hän kertoi että selviän inhimillisellä rahasummalla 23 usd kun laskeudutaan paikan päälle. Niin joo, matkakohde äidin kanssa on Seychellit. Qatar Airwaysilla oli tarjous ja siihen tartuttiin.

Tällä lentoyhtiöllä en ole eläessäni mennyt, mutta olen kuullut pelkkää hyvää. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli kun boardaus tapahtui todella järjestelmällisesti, ajoissa ja ystävällisesti. Kone oli mun silmin iso, joku Dreamliner. Pienen kateuden piston tunsin kun katsoin ykkösluokan lipuvan vasemmalle leveisiin makuupaikkoihin ja itse kaarrettiin oikealle. Seura oli tosin parasta a-ryhmää niin eipä siinä kauan harmille jäänyt aikaa kasvaa. Oma istumapaikka oli oikein huippu! Tarpeeksi leveä screen ja omat tyynyt sekä viltit paikalla. Ei lainkaan huono.

Ruokavaihtoehtoja oli kolme. Itse valitsin tortellinit. Mukava yllätys oli normaalit aterimet, ei muovin yltäkylläisyys.

Ensimmäinen stoppi oli Doha. Tarkemmin Hamad International Airport. En ole koskaan ollut lentokentällä jossa on täysi tohina päällä vaikka kello oli 00.30. Kaupat auki, ravintolat auki. Ystävällistä henkilökuntaa joka tarttui heti toimeen jos (kun) näytettiin olevamme hukassa. Se kolmen tunnin odotus oli nopein ikinä!

 

Vielä oli edessä toinen 5 tunnin pätkä. Mä olin jo aivan puhki ja sanoin äidille et ”mua väsyttää”. Vastine sille oli että ”älä vaan ala nyt nariseen”! Hah! Mä sanoin että aion taantua lapsen tasolle takaisin ja valittaa milloin nälkää, väsyä tai muuten vaan kiukutella. No en sentään.

Seuraava lentopätkä olikin sitten mun psyykelle hiukan haasteellinen. Ilmakuoppia KOKO matka ja mä pelkään lentämistä ihan hulluna. Onneksi mulle selitettiin tämän johtuvan sadekauden tulosta ja se on täysin normaalia. Se ehkä hiukan helpotti, mutta paras helpotus oli laskeutuminen turvallisesti Seychelleille. Supernopea maahantulo eikä Helsinki-Vantaan virkailijan mainitsemasta viisumista ollut tietoakaan. Meille toivotettiin hauskaa lomaa ja that´s it.

Hyppy bussiin ja hotellia kohti. Voi elämä tämän saaren sykettä. Ihmisiä kävelee ja värit on mahtavia. Mutta tuo meri. Huh huh. En oo kyllä kauniimpaa nähnyt.

Muuta ei sitten tehty kuin uikkarit ja rasvat pintaan ja rantaan. Tähän mennessä ollaan otettu kolmet päiväunet, uitu meressä ja kävelty hiekassa. En just nyt tiedä parempaa. Ja kello on neljä. Eiköhän tästä hyvä tule. Mä ja äiti. <3