Blogi, Ruoka

Winebridge – elämäni ensimmäinen wine tasting

Edellisviikolla meillä oli tamperelaisten bloggaajien yhteinen illanvietto paikallisessa vasta avatussa ravintolassa kuin Winebridge – viinibistro. Ystäväni (sattuu hän olemaan mulle sukuakin) Krista, My kind of luxury blogin pitäjä, kokosi jengin. Mä itse en tunne juurikaan blogikollegoitani, joten mieli oli hiukan jännittävän odottava. Mut saa hyvän ruuan ja juoman perässä houkuteltua aikalailla mihin vaan, niin enää tämä tuntemattomien kohtaaminen jännitti. Mainitsen saman tien senkin, että turhin pelko ikinä. Ihan mielettömän hauskaa jengiä ja just niin kuin bloggaavat! Tykkäsin!

Meidän ilta alkoi ravintoloitsija Timo Jokisen ohjaamalla wine tastingillä. Itse en ole koskaan sellaisessa ollut, joten tuli kyllä opittua ihan älyttömästi omista makumieltymyksistä sekä viini maistelu tyyleistä. Mä en ala niitä tähän latomaan, koska mun faktat menevät sekaisin ihan varmasti. Mä olen selkeästi kuivan valkoviinin ystävä. Suosittelen vähänkin viinistä kiinnostunutta ihmistä varaamaan winetastingin. Ei ollut minkäänlaista fiilistä, että olisin tyhmä kun en osaa haistella tai purskutella. Sain aidosti joko tykätä, inhota tai olla siinä välimaastossa. Mut mä opin kyllä yhden faktan tältä viiniasiantuntijalta. Jos viini haisee etikkaiselle, se on todennäköisesti huonoa. Viinin ei kuulu haista tai maistua etikalle. Hah! Sillä mä loistan jo pitkälle.

Mehän syötiin ja maisteltiin heidän eri annoksiaan, ja ruoka oli taivaallista. Parempi laittaa vain kuvat, niin jokainen arvioikoon itse. Me tosin jaettiin kaikki 6 henkeä nämä annokset, joten tässä ruokaremontin lomassa sai maistaa hyvällä omallatunnolla kaikkea. Parasta, sen parinsadan listalla olevan viinin lisäksi, on ehdottomasti se, että täällä tarjoillaan viiniä myös pieninä annoksina. Ei tarvitse ostaa koko 12 cl vaan pääset maistamaan jo 1 cl eri viinejä, joten variaatio yhdelle illalle on mahtava. Niin halutessasi. Mun esikoinen haluaa mennä juhlistamaan syntymäpäivää viiniopastukseen, joten mikä sen osuvampaa.

Winebridge tarjoaa erilaisia teemailtoja tulevalle syksylle. Unkarilaista tai Uusi-Seelantilaista illallista tai vaikkapa kokkauskurssi. Uutuutena tulee myös Dinner in the Dark sekä Worst Dinner. Mä tiedän minkä Kaulanen saa joululahjaksi. Mä erittäin lämpimästi suosittelen testaamaan paikan. Mä nyt sain tämmöisenä kotihiirenä kutsun, ja olen huono uusissa paikoissa. Mutta TÄMÄ on kokemisen arvoinen.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Ruoka

Osaan syödä oikein, miksen siis syö?

Mikä ihme siinä on niin hankalaa pitää näpit erossa kaikesta hyvästä? Mä oikeasti kadehdin ihmisiä, joille herkkupäivän pitäminen ei tuota minkäänlaista tuskaa ja parhaammassa tapauksessa voivat unohtaa koko herkuttelun. Ei tee tiukkaakaan. Tai se ”läpipasko” ihmistyyppi, joka voi kirjaimellisesti syödä ihan mitä huvittaa ja pakarat sojottaa silti taivasta kohden. Minä taas katson pätkis-jädeä, ja avot, ne on ne kilot reisillä saman tien. Puhumattakaan ajatuksesta syödä sitä.

Kaikki lävet toitottaa parempaa kuntoa kesäksi tai kevennystä, mutta mä en vaan saa otetta. Nyt ei ole lainkaan kyse siitä ettenkö mä tiedä ihan tasan miten painoa lähdetään pudottamaan tai mikä ruoka olisi parempi toista, vaan nyt on puhtaasti kyse siitä ettei mulla ole motivaatiota ollut sitä toteuttaa. Milloin mä keksin tekosyyksi etten voi sietää rahkaa. No kappas, onhan niitä muitakin lajikkeita eikä ole todellakaan pakko imeä rahkaa. Toinen tekosyiden kuningas itselläni on se, että en ehdi. Ja katin marjat sanon minä. Just edellisessä blogissa kerroin kuinka kyllä mä pystyn helposti nipistään tunnin aktiviteetille jos niin haluan. Enemmän on viitsimisestä kiinni.

Mä olen siirtynyt kasvispainotteiseen ruokavalioon tässä taannoin ja se ei liity kehonkuvaani mitenkään. Se on enemmän semmoinen eettinen valinta, ja en missään nimessä koe olevani kasvis-syöjä, mutta olen tietoisesti vähentänyt lihaa omasta ruuastani. Siinä mä jälleen havahduin. Jos mä pystyn lopettamaan jonkun eläimen vuoksi lihansyönnin, pystyn samantien lopettamaan tupakoinnin (kyllä, olen aikoinaan polttanut) kun raskaustesti näytti plussaa sekä lopettamaan isoimmat paheeni juustot ja namut ollessani raskaana, niin miksi ihmeessä mä en osaa jättää ottamatta sitä saakelin Omar-munkkia hyllyyn kun tiedän kuinka paljon se korpeaa mua kun olen sen mättänyt.

Tänään kun olin ilmajooga-tunnilla, niin kyllä siinä sai tämä mamma pusertaa ylösalaisin liikkeissä, kun milloin persus tai vatsa tuli tielle. Et vaikka ei mua varsinaisesti harmita oma ulkonäkö, niin olishan se kiva olla astetta ketterämpi.

Tähän loppuun mä haluan jakaa ihan huikean linssikeitto-ohjeen, jonka bongasin netistä. Me ollaan ihan koko perhe hurahdettu tähän ja suosittelen kokeilemaan jos yhtään on keittojen ystävä.