Blogi, Kulttuuri, Ruoka, Ystävyys

Älä anna pelon ohjata

En ole koskaan ollut hyvä menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle varsinkaan asioissa, jotka pelottavat minua enemmän kuin lopulta kiehtovat. Aseisiin en ole saanut koskaan mitään kipinää varmaankin koska ne edustavat minulle enemmän tuhoa kuin harrastustoimintaa. Mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla asioista, joista hänellä (tässä tapauksessa minulla) ei ole minkäänlaista ymmärrystä.

Mä ilmottauduin kiväärikouluun muun ystäväporukan johdolla, sillä tietyissä tilanteissa aseen käyttö on täysin perusteltua sekä ehdotonta. Siitä tuonnempana lisää. En halunnut koskea aseeseen ilman asianmukaista koulutusta ja halusin itselleni täyden ymmärryksen mitä olin tekemässä ja minkä kanssa tekemisissä. Meidän porukan turvallisuusvastaava Sami oli saanut vahvan suosituksen Kiväärikoulusta, joka sijaitsee Kärkölässä. Sinne siis. Myönnetään, että ensiajatuksena mulla oli olla vain kuunteluoppilaana, mutta kun Markku Vehmas oli teorian vetänyt ja Hirvosen Ville asetteli kiväärin oikeaan asentoon pehmytkudoksen päälle, niin pieni sisäinen ”ampuja-Minttu” sieltä huuteli jo kokeilemaan miltä tuntuu painaa liipasinta ja tähdätä tauluun. Eniten mua pelotti rekyyli, eli nyt oikean termin oppineena se on puhekielellä se aseen potkaisu takaisin. Pelkäsin sattuuko mua kuinka paljon olkapäähän. Ja mä pelkäsin siksi, koska en tiennyt aseista mitään, en asennoista mitään, enkä oikeastaan mistään mitään mitä tulee oikeaoppiseen ampumiseen tai aseen käsittelyyn.

Olkoonkin ihmiset mitä mieltä metsästämisestä hyvänsä, niin Kiväärikoulussa meille opetettiin turvallisuutta, eettisyyttä ja miten väärin ihminen voikaan toimia suhteessa eläimeen olettaessaan osaavansa hommat. Minusta tuskin koskaan on elävää olentoa ampumaan, mutta mielenkiinto heräsi niin, että haluan mukaan metsälle ammattilaisten kanssa. Haluan nähdä miten tämä Suomessa toimii oikealla mentaliteetillä varustettujen ihmisten kanssa.

Mä menin Kärkölään peläten asetta ja lähdin sieltä kunnioittaen sitä. Olin todella ylpeä omista suorituksistani ja sisäinen maalitaulujen ampuja minussa heräsi. Eikä vähiten kouluttajien ansiosta. Mieletöntä porukkaa oikeasti. Kenellekään ensikertalaiselle en suosittele keskinkertaista aseen opettelua. Jos et tiedä miten pidät muut turvassa tai itsesi vaikkapa aseen puhdistamisen aikana, niin sinulla ei ole asiaa asetta käsitellä.

Mä opin taidon, jota en kuuna kummajaisena uskonut haluavani oppia. Tämä vain vahvisti omaa uskomustani. Älä tuomitse ennen kuin tiedät. Saatat oppia taidon tai saatat oppia itsestäsi uusia asioita vaikket sitä lähtenyt edes hakemaan.

Eikä ollut muuten maksettu mainos! Vain vahva suositus!!

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Blogi, Ruoka

Winebridge – elämäni ensimmäinen wine tasting

Edellisviikolla meillä oli tamperelaisten bloggaajien yhteinen illanvietto paikallisessa vasta avatussa ravintolassa kuin Winebridge – viinibistro. Ystäväni (sattuu hän olemaan mulle sukuakin) Krista, My kind of luxury blogin pitäjä, kokosi jengin. Mä itse en tunne juurikaan blogikollegoitani, joten mieli oli hiukan jännittävän odottava. Mut saa hyvän ruuan ja juoman perässä houkuteltua aikalailla mihin vaan, niin enää tämä tuntemattomien kohtaaminen jännitti. Mainitsen saman tien senkin, että turhin pelko ikinä. Ihan mielettömän hauskaa jengiä ja just niin kuin bloggaavat! Tykkäsin!

Meidän ilta alkoi ravintoloitsija Timo Jokisen ohjaamalla wine tastingillä. Itse en ole koskaan sellaisessa ollut, joten tuli kyllä opittua ihan älyttömästi omista makumieltymyksistä sekä viini maistelu tyyleistä. Mä en ala niitä tähän latomaan, koska mun faktat menevät sekaisin ihan varmasti. Mä olen selkeästi kuivan valkoviinin ystävä. Suosittelen vähänkin viinistä kiinnostunutta ihmistä varaamaan winetastingin. Ei ollut minkäänlaista fiilistä, että olisin tyhmä kun en osaa haistella tai purskutella. Sain aidosti joko tykätä, inhota tai olla siinä välimaastossa. Mut mä opin kyllä yhden faktan tältä viiniasiantuntijalta. Jos viini haisee etikkaiselle, se on todennäköisesti huonoa. Viinin ei kuulu haista tai maistua etikalle. Hah! Sillä mä loistan jo pitkälle.

Mehän syötiin ja maisteltiin heidän eri annoksiaan, ja ruoka oli taivaallista. Parempi laittaa vain kuvat, niin jokainen arvioikoon itse. Me tosin jaettiin kaikki 6 henkeä nämä annokset, joten tässä ruokaremontin lomassa sai maistaa hyvällä omallatunnolla kaikkea. Parasta, sen parinsadan listalla olevan viinin lisäksi, on ehdottomasti se, että täällä tarjoillaan viiniä myös pieninä annoksina. Ei tarvitse ostaa koko 12 cl vaan pääset maistamaan jo 1 cl eri viinejä, joten variaatio yhdelle illalle on mahtava. Niin halutessasi. Mun esikoinen haluaa mennä juhlistamaan syntymäpäivää viiniopastukseen, joten mikä sen osuvampaa.

Winebridge tarjoaa erilaisia teemailtoja tulevalle syksylle. Unkarilaista tai Uusi-Seelantilaista illallista tai vaikkapa kokkauskurssi. Uutuutena tulee myös Dinner in the Dark sekä Worst Dinner. Mä tiedän minkä Kaulanen saa joululahjaksi. Mä erittäin lämpimästi suosittelen testaamaan paikan. Mä nyt sain tämmöisenä kotihiirenä kutsun, ja olen huono uusissa paikoissa. Mutta TÄMÄ on kokemisen arvoinen.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva