Blogi, Perhe, Ura

Tervetuloa takaisin!

Täällä ollaan muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tässähän on kulunut paljon aikaa ja paljon on perheessä tapahtunut. Meillä on laihdutettu, laihduttu, kriiseilty, rakastettu, itketty, naurettu. Eli elämäksikin voimme sitä sanoa.

Blogin osalta olen odottanut uusien sivujeni aukeamista kuin kuuta nousevaa, ja paljon on uran kannalta tapahtunut sekä tapahtumassa. Mä bloggaan nyt omalla sivustolla, taustajoukko on muuttunut täysin ja youtube otetaan haltuun. Olen todella kiitollinen Idealistan ajoista ja sain hyvän pohjan omille siiville. Jännittää tietysti vastaanotto, onkohan jengi enää mun matkassa mukana. Sehän jää nähtäväksi, mutta voin vakuuttaa ettei meno ole muuksi muuttunut vaan mahdollisesti pahentunut tässä kuukausien kannalta. Olkoon se sitten hyvä vai huono asia. Varoituksena se kuitenkin kannattaa ottaa. Mikäli väsyt helposti tai meidän perheen elosta kuuleminen väsyttää, niin ei se ainakaan tylsemmäksi ole käynyt.

Mietin pitkään, että lähdenkö jatkamaan enää tämän blogin parissa. Lähinnä mistä minä revin ajan kaikelle tälle uudelle. Päätyöni on kuitenkin toimitusjohtajana kehittää kannattavaa liiketoimintaa. Mutta tämä minun blogini on ollut alusta saakka minun ihan ikioma juttu ja saan tästä itselleni hirveän määrän energiaa. Ja jännästi mä sitä aikaa kuitenkin jostain teen. Päivä meni ”normi töissä”, nyt pienin 5 vuotias katsoo Pikku Kakkosta, keskimmäinen tytär tekee läksyjä ja esikoinen meni koulusta suoraan töihin. Voisinhan mä istahtaa sohvalle ja selata facee, mutta mielummin kehitän omaa tekemistäni. Tästä syystä mun sivuilla on myös verkkokauppa, johon tulee Scalan kanssa kehittämiä tuotteita, jotka edustaa minua ja arvojani.

Eli kyllä, paljon on uutta ja ihmeellistä. Myös ulkoisesti. Tässä istutaan aiempaa tiiviimpänä ja kevyempänä, vaa’an mukaan 12 kiloa ja kerron siitä matkasta sitten omassa erillisessä postauksessa. Tämä keventäminen on ollut koko perheen juttu, ei pelkästään minun. Kauheasti minulta on kysytty ”Olet mitä syöt”-ohjelman jälkimainingeista ja kerron aikanaan kaikki. En ole mikään valmentaja eikä minusta sellaista koskaan tule.

Mikäli kuitenkin elämänmakuinen olo ja elo kiinnostaa uusperheen, uraäidin sekä etä suhteen näkökannalta, niin tervetuloa mukaan! <3

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Perhe

Syksy pistää vastustuskyvyn koetukselle

 

Kaupallinen yhteistyö

Ah, ihanan viileät syys-säät on päällä. Huomaa kyllä, että vastustuskyky joutuu koville – sekä itselläni että tuttavien perheissä.

Mun omiin rituaaleihin on jo vuosien ajan kuulunut vahvasti A. Vogelin Echinaforce. Muistan jo mummuni aikoinaan minulle sitä syöttäneen flunssassa ollessani ja argumentoineensa sen lyhentävän flunssan kestoa, jolloin paranisin nopeammin. Sitä en osaa sanoa onko niin käynyt, mutta tunnollisesti minä sitä omalla pöydälläni vitamiinien kanssa pidän ja heti ensimmäisten flunssan oireiden alkaessa sitä käytän ja nielun oireet mulla helpottaa.

Markkinoille on tullut uusi lasten Echinacea purutabletti A. Vogelilta. Se sisältää luomu punahattua, joka on kerätty tuoreena ja käsitelty 24 tunnin sisään, jotta tehoaineet säilyvät. Ostopäätös oli aika helppo. Maku on appelsiini ja se on purutabletti. Rianna tykkäsi, joten tuuletus sille! Tietää, että voidaan jatkossakin syödä päivittäin, koska tutkimusten mukaan se tukee vastustuskykyä. Itse ainakin otan kaikki keinot käyttöön mikä vähänkään antaa toivoa vastustuskyvyn tukemiseen ja sitä myötä taistelisi pöpöjä vastaan. Tää tabletti sopii kooltaan myös sekä meidän 4-vuotiaan että hänen vähän pienemmän bestiksensä suuhun. Heidän kotonaan ei tätä ravintolisää ole tarjolla, mutta hänen äidiltään olen saanut luvan sitä meillä antaa. Ja hän ei muuten unohda sitä multa ikinä meille tullessaan pyytää. Tuote on maidoton (ei sisällä maidon osia), säilöntäaineeton, ja maustettu sorbitolilla (hammasystävällinen siis).

Mä kuulen monesti äitipiireissä sitä, kuinka on parempi antaa lapsen nuolla kahvoja tai lattioita vastustuskyvyn vahvistamiseksi, mutta musta se on henkilökohtaisesti superällöttävää. Mielummin hankin lapselleni ravintolisän tai vitamiinit ylläpitämään näitä. Ja tiedän senkin, että niin monta kasvatusneuvoja ja -tapaa on kuin on vanhempiakin. Mä itse olen vaan todennut näiden olevan meille paras tapa ja toistaiseksi hyväksi havaittu. Tosin olen myös äärimmäisen tarkka käsihygieniasta joka käänteessä. Nää naperot kun kähmii joka paikkaa, niin kynnet pidetään lyhyinä ja käsipesu saippualla ja lämpimällä vedellä on yhtä rutiinia kuin sana ”kiitos”.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Matkustaminen, Perhe

Mikä järki matkustaa lastensa kans?

Kun jengi matkustaa lastensa kanssa pitkin maailmaa, minä mukaan lukien, niin mikä siinä on se perimmäinen syy. Onko se, että halutaan olla yhdessä? Vai halutaanko omaa omatuntoa puhdistaa sillä, että lapsen raijaa mukanaan? Vai halutaanko tarjota lapselle samoja elämyksiä kuin mitä itse kokee, huolimatta siitä jääkö lopulta kovinkaan pitkää muistijälkeä?

Näitä kyssäreitä mä pohdin istuskellessani puistossa vahtimassa, ettei tyttäreni putoa päälleen tai joku psyko sitä nappaa mennessään. Mietin samalla, kuinka paljon mä itseasiassa nautin vajaa 5-vuotiaan lapseni kanssa reissaamisesta. Vastaan tähän ihan rehellisesti peiliin katsoen, että todella paljon. Toki mua kyrpii ihan suunnattomasti raivarit tai turhanpäiväiset kitinät, kun verensokerit on matalalla, mutta tuskinpa tuo ihmistaimikaan nauttii äitinsä kireydestä ihan saman syyn nojalla. Tosin kun lapseni oli oman pasta-annoksensa imenyt kitusiinsa ja mun ruoka teki vasta tuloaan, niin kyllä mä pari kertaa kyseenalaistin omaa järkeäni, että ”pitikö sitä tänne asti tulla vääntämään” vai oisko vaan voinut kulkea sitä samaa tasiaista rataa heräys – aamutoimet – päiväkoti – iltaruoka – harrastukset – iltatoimet -uni. Ja sama sykli ilman muutoksia.

Mutta sitten kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta, me voidaan leikkiä autossa ”keltainen auto” bongausta tai suunnitella mitä ruokaa lego-perheelle illalla syötetään eikä ole kiire nukkumaan, ei aikataulua heräämiselle, voidaan olla puistossa ihan niin kauan kuin huvittaa, syödä aamupäivän välipalaks jätskit ja kiitää lounaan jälkeen altaalle, niin kyllä mä luulen mun lapseni muistavan sen kiireettömyyden äidin kanssa ja ne simpukankuorten keräilyn rannalta.

Siitäkin huolimatta, että tuo maailman rakkain pikkuihminen tällä hetkellä raivoaa lattialla, kun piti siivota omat sotkut ja paiskas kengät just seinään, ottaisin edelleen mukaan ja tekisin nämä reissut. Eipähän tartte aamuisin ite väsätä aamupalaa eikä siistiä paikkoja.

Ja kohta tuo huutokin tuosta talttuu, kuten aina, ja kylvyn jälkeen suunnataan dinnerille. On siinä jotain taikaa siinäkin, kun lapsen suu käy taukoamatta ja hän tekee ystäviä milloin mistäkin ötökästä. Oppii siinä äitikin yks jos toisenkin asian. Ainakin sen, että älä kadota mielikuvitusta ja ole oikeasti läsnä. Maailmassa on niin paljon hienoa nähtävää ja mahtavaa olla osa sitä.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva