Matkustaminen, Parisuhde, Perhe

Kiitos ja hei – otan elämäni takaisin just nyt

YES!! Vuosi tuli päätökseen. Elämäni on ollut älyttömästi Selviytyjiä. Mä olen elänyt, hengittänyt, ajatellut tätä Nelosen ohjelmaa nyt kokonaisen vuoden kierroksen valmistautumisesta, odotteluun että pääseekö herra kisaamaan ja siitä sitten lähtöön. Kun heinäkuun puolen välin paikkeilla sitten kuulin ensimmäistä kertaa mieheni äänen 6-7 viikkoon niin mä itkin vaan niin älyttömästi. Hän koittaa takeltaa että ”Kulta mie voitin” ja en saanut mitään suustani ulos kuin vain parkumista. Ikävä oli niin kova ja oli aika rutistus itse hoitaa kaikki yrityksestä lapsiin, edustamisesta markkinointitempauksiin sekä raportointeihin. Mut hitto vie mä hoidin ja helvetin hyvin hoidinkin, vaikka itse sanonkin. Mutta ei se sitä ikävää poistanut tai sitä tarvetta, että toivoin mieheni olevan siinä jakamassa tunteet ja ajatukset.

Mutta jukoliste mä olen ollut ylpeä siitä, että tämä sälli uskaltaa koittaa ja lähteä. Hän tavoittelee omia unelmiaan ja ei pyydä anteeksi sitä minkälainen hän on. Koen, että hän on aidosti ja rehellisesti sellainen kuin telkkarissa on näytetty, lukuun ottamatta sitä settiä että minkä Helenakin koki, niin kyllä meillä kotonakin elää melkoinen äkkipikaisuus ja ”Mafia-pomo” niin kuin Katja mainitsi. Mut sit kun katsoo meidän kuus-henkistä pesuetta niin ei vähempi meidän kanssa pärjäis.

Nyt mä olen kokolailla ”kyllästynyt” tähän Selviytyjä-settiin ja odotan meidän elämään muutakin sisältöä. Tämän sanon kaikella rakkaudella. Kun meillä on tosiaan neljä muutakin sielua perheessä, jotka haluaa elää meidän kanssa ihan perusarkea. Ja näiden pienten elämien vuoksi tämä upea 30 000€ voitto menee muille pienille ihmistaimille, koska kaikki eivät kykene tarjoamaan lapsilleen edes perus ”ylellisyyksiä” kuten polkupyöriä. Meidän lapsilta ei puutu mitään. Se mielessä pitäen Sampo kertoi mihin haluaa pottinsa käyttää.

Mä luin näitä kommenteja mihin hänen ”kuuluisi” pottinsa käyttää. Oi, että se hänen makkarakiertueensa aiheutti ihmisissä myötähäpeän tunteita. Sit mä kelasin että jos nää ”häpeilijät” olisi itse istuneet siellä orrella tentissä niin kuinka monta johdonmukaista vastausta olisi tullut.

Samoin kuulen kuinka vaimolle pitää ostaa sitä ja tätä. Mitä helvettiä?! Mullon kyllä kaikki mitä tarvitsen ja mullon mies joka tasan tarkkaan osaa huomioimisen ja hemmottelun. Ja pääpointti, käyn mä ihan töissäkin. Jos hän haluaa pyyhkiä takapuolensa niihin voittorahoihin tai vaikka repiä taivaan tuuliin, niin suotakoon se hänelle. Epäilen, että valtaosa näistä huutelijoista milloin se on väärästä lahjoituskohteesta tai ivailuista kuinka Janni ojensi rahat Sampolle, niin eivät itse missään tapauksessa pystyisi samaan kuin Janni, Sampo tai Kimmo. Täytyy kuitenkin jokaisen muistaa, että tämä oli peli ja he olivat toistensa tiimi-kumppanit. On turha aliarvioida Jannin pelistrategiaa, kuten olemme kaikki nähneet, hän oli ylivoimainen nainen kisoissa ja äärettömän älykäs.

Mä annan nyt mun miehelleni oman rauhan hoitaa kaikki pressisetit ja otan hiukan omaa aikaa. Ja kyllä, lähden samalla karkuun tätä hässäkkää (vaikkakin mulla oli reissu varattuna jo kolmisen kuukautta sitten). Mä en jaksa kuunnella enää Selviytyjistä mitään narinaa vaan toivon vilpittömästi että ihmiset pääsee jatkamaan omaa elämäänsä, kuten me.

Nyt lentokentällä ja odottelen lentoani. Elämäni ensimmäinen #määmatka alkakoon. Ihan vain minä matkalla kohti seikkailua itsekseni. Kun vaan nää lennot selätän ja olisin kohteessa.

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

 

Blogi, Parisuhde

Selviytyjät toi mukanaan yllättäviä efektejä

Viimeisiä päiviä, eli jaksoja, viedään Selviytyjät-kisaa. Katsojille se näyttäytyy viikkoina, mutta Luojan kiitos ei sentään niin. Tätä on kuitenkin tahkottu teeveestä helmikuusta saakka ja kohta taipuu toukokuuhun. Reaaliajassa mä olen elänyt nyt semmoisen rapean kuukauden täydessä pimennossa eikä miehestä kuulu halaistua sanaa.

Pieni ”toivonkipinä” heräsi noin kolmen viikon kohdilla, kun pikkulinnut lauloi, että mikäli tiputus tulee, niin sitten saa kuulla. Ja ilmeisesti ne jotka kolmen viikon ylittäneet ovat nyt niitä tuomariston jäseninä. Näin mä olen järkeillyt. Harmitus tuli, kun kuulin yhden ystäväni puolison tippuneen ja hän oli ensimmäisessä satsissa mukana. Mun miestä näin ollen ei kuulu eikä näy. En ole pahoillani, koska tottakai haluan hänen voittavan kun sinne saakka meni. Ikävä oli vaan kauhea ja tietenkin ajatukset oli Filippiineillä, vaikka itse olin sateisen oloisessa Suomessa.

Haittaefektinä olen nyt huomannut ihmisten järjettömän suuren uteliaisuuden. Menen mä kauppaan tai kuljen mä kadulla, niin ihmiset pysäyttää ja kysyy ”Kerro voittiko Sampo!?!” Mä meen aina ihan hämilleni ja alan takelteleen. ”Mistä hemmetistä mä sen tietäisin???” on mun yleisin vastaus.

Tiättekö. Kysymyksenä se on musta meitä aliarvioivaa edes kysyä, koska ensinnäkin se on kiellettyä kertoa mitään kilpailujärjestystä tai ratkaisuja, ja rehellisesti sanottuna meillä jännittää koko perhe miten käy. Että näin ohimennen sanottuna, älkää pliis kyselkö multa semmosia asioita joihin en voi vastata. Jokaisen on jänniteltävä joka viikko meidän kanssa.

Hauskin sivuvaikutus tässä koko hommassa on ollut minusta ihmisten kommentit siitä kuinka ”hyvä tyyppi” Sampo on. Mun mielestä se on jotenkin kauhean huvittavaa. Se telkkarissa näkyvä Sampo on se mikä mulla on kotona. Ei hae huomiota eikä keskipisteenä olemista. On erittäin päämäärätietoinen ja kilpailuhenkinen. Rauhallinen ja kylmän viileä. Ei mikään itsestään numeroa tekevää tyyppiä.

Näköjään ihmisten mielipiteet lentää laidasta laitaan, ja niitä on niin monta kuin on ihmisiäkin.

Harvemmin me vain oikeasti tunnemme tyypit facen, instan tai teeveen perusteella. Meillä on vain taipumus muodostaa mielipiteitä.

Jatketaan jännittämistä vielä muutaman jakson verran.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Parisuhde, Perhe

Täydellinen aika epä-täydellisten ihmisten kanssa

Mitä kaikkea ollaan tehty sukulaisten kanssa jotka ensimmäistä kertaa pääsivät käymään Lapissa? Mua jännitti ihan älyttömän paljon heidän tulonsa, koska halusin heillä olevan, jos nyt ei täydellinen, mutta ainakin täydellisyyttä hipova loma.

Mä stressasin emännöinnistä aivan hulluna. Ihan kuin olisin yhtäkkiä täysin vieraita ihmisiä kestitsemässä. Voi vitsi miten hullulta tuntuu näin jälkikäteen ajateltuna. Mä olen kasvanut näiden ihmisten kanssa ja olen viikoittain yhteydessä. He tietävät mun elämästäni yhtä paljon kuin paras ystäväni tänä päivänä.

He saapuivat reilu viikko sitten Helsinkiin. Mun tytöt olis vastassa, koska he kaikki lensi sitten Kittilään, jossa minä olin vastassa. Se energian määrä, kun meidän pesue oli kokonaan kimpassa, oli aivan mieletön. Kaikki stressi ja jännitys katosi saman tien.

He kotiutuivat mökille ja alettiin tekeen ruokaa sekä pelaamaan peliä ”Cards against humanity”. Mä en osaa selittää ikinä pelin sääntöjä tai logiikkaa, joten Google osannee selvittää mikäli kysymyksiä ilmenee.

Seuraavana päivänä päästiin tapaamaan Joulupukkia. Joulupukki joka tunsi kaikki nimeltä ja mitä olivat saaneet häneltä edellisvuonna lahjaksi. Joulupukki joka opetti joikaamista ja jonka kanssa kokeiltiin perinteistä ”mustan kulttuurin tanssia” nimeltään the Hussle.

Tähän Lapin kokemukseen kuului myös moottorikelkkailua, avantouintia, hiihtämistä ja ennen kaikkea Sampon kulttuurin kohtaamista minun perinteisen kulttuurin kanssa. Mikä tästä kaikesta tekee niin upeaa, niin vaikka Sampo sanoi ettei ymmärrä, tai osaa puhua, niin hän ja hänen tyttärensä sulautui joukkoon täydellisesti. Me oltiin kirjaimellisesti yhtä isoa perhettä kaikkine äänineen ja mielipiteineen. Siksi se oli täydellinen.

Perjantaina kaikki kotiuduimme Tampereelle minun luo ja huomenna aamulla mun sydämeen jää kauhea kolo. Se fiilis kun sanoin kesäisin heippa ja lähdin takaisin Suomeen Los Angelesissa vietettyjen kuukausien jälkeen, tulvahtaa vahvasti taas takaisin. Miksi mun perhe ei voi asua yhtään lähempänä vaikka mun sydämessä he on mulla jatkuvasti läsnä. Ilmeisesti mun kohtalona on ikävöidä aina jotakuta. Harmi vain ettei siihen kaipuuseen tunnu ikinä tottuvan. Ei edes 38 vuoden jälkeen.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva