Matkustaminen, Parisuhde, Perhe

Laatuaikaa kyseenalaisin metodein

Aijai. Lentokoneessa istun Riannan vieressä, hän katsoo Minionia tallennukselta ja minä saan rauhassa kirjoitella tätä blogia. Mulla on viime aikoina ollut niin paljon lautasella, että yksinkertaisesti tämä blogikaan ei ole innostanut eikä kerta kaikkiaan ole aikakaan ole antanut myöden. Mä olin lomalla Dubaissa pari viikkoa sitten ja ne pölyt karisi nopeasti. Siitä saakka olen juossut pää kolmantena jalkana kaikkialle. Tein kahdessa viikossa kolme eri tv-esiintymistä, missituomarointia, kävin työpaikalla Äkäslompolossa, olin pari päivää koulussa jne. Naureskelinkin, että saanpa sitten hengähtää, kun Italiaan pääsen. Vaikka sinänsä, enhän mä millään lomalla varsinaisesti ole. En töidenkään puolesta vaikka ulkomailla ollaan. Poikkeuksellista tästä tekee sen, että olen Baban kanssa ihan kahdestaan. Eli jokainen vanhempi tietää kuinka se menee. Aikataulut ja rytmit määrittää mun 4-vee. Enkä kyllä valita. Aikaiset nukkumaanmenot ja säännölliset syömiset kelpaa kyllä mullekin tässä kohtaa.

Mehän lähdettiin tänne matkalle aika ex tempore. Mun piti lähteä Baban kanssa Espanjaan ihan kellolleen samaan aikaan kun tämä Milanon kone boardas. Tässä kun Sampon kanssa on ollut hiukan ”etäisempää” tunnepuolella ja käytännössä, niin pohdittiin tekisikö yhteinen matka kuitenkin parempaa parisuhteelle ja sitä myöten meille kaikille. Hänellä oli siis jo aikaa sitten buukattu treenileiri, jota hän jossain kohtaa oli perumassa kaiken härdellin alla, mutta mä olin sitä mieltä, että hän tarvitsee aurinkoa ja energiaa. Tässä sen verran kovaa rutistusta on ollut. No hän sitten vastavuoroisesti ajatteli ostaa ennalta varoittamatta meille liput samaan koneeseen, jotta saatais sitä kuuluisaa ”laatuaikaa”.

Tällä hetkellä me istutaan kuitenkin Riannan kanssa rivillä 5 ja hän itse rivillä 17. Sama lentokone kuitenkin eli se on plussaa. Kohta kun me laskeudutaan, niin sanotaan laukkujen saannin jälkeen heipat, hän hyppää possensa kanssa linja-autoon ja me autonvuokraustiskille. Kiesi alle ja huristellaan omaan majapaikkaan, joka on noin puolen tunnin päässä siitä mihin Samski menee. Ja hei, ollaan sentään samassa maassa! Kuulostaa ehkä karulta, mutta on meillä vakaa aikomus tavata iltaisin dinnerillä, vaikka sitten puolessa välissä matkaa. Tosin realisti kun olen, sen toteutuminen on kyllä enemmän haave maailmassa kuin reaalielämässä. Ei tartte kuin ympätä miehen 4-5 treeniä päivässä sekä mun ja Baban rytmi. Mistä löytyy ”laatuaika”? 🙂

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Matkustaminen

Loma loppu

Noin. Äkkiä sekin loma on lusittu. Nyt istutaan kentällä ja odotellaan koneen lähtöä. Muun muassa tästä syystä sain edukkaammat lennot, koska lähtöaika on 00.40 paikallista aikaa. Jade nukkuu jo tuolla lasten nurkkauksessa enkä yhtään ihmettele. Me ollaan lomalla nukuttu sellaisia 10 tunnin yöunia ja päivät touhuttu. Tänään vietettiin 6 tuntia jälleen vesipuistossa, joten virta on vähissä.

Mitä pikkukivaa opin Dubaista? Ihana ja isolla rahalla tehty paikka. 70% on ulkomaisia ihmisiä ja vain 30% paikallisia. Jos paikalliset ihmiset menevät keskenään naimisiin, saavat he valtiolta tukea. Terveydenhuolto kuuluu jokaisen työnantajan tarjota. Täällä on kiellettyä facetimettää. Sosiaalista mediaa sitä vastoin voit päivittää. Rantaan pitää rakentaa lisää kivimuuria, koska muutoin tekopalmun maa saattaa vajota.

Mä olen onnellinen siitä, että mun 13-vuotias halusi tämän matkan mun kanssa tehdä. Nimittäin tiedän, ettei mun mieheni olisi viihtynyt täällä alkuunkaan. Mä rakastuin hotelliimme ja voisin pelkästään sen vuoksi tehdä uuden reissun. No jos ei nyt kuitenkaan. Onhan tässä maailmassa paljon paikkoja vielä näkemättä ja mä rakastan aina uusia kohteita. Nyt ajatukset kohti arkea ja kotiläksyjen tekoon. Dubai hiljenee minun osaltani; luultavasti iäksi.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

 

Kulttuuri, Matkustaminen

Dubai – so far, so good

Viides lomapäivä tyttären kanssa takana. Dubai oli kohteena molemmille eksoottinen, uusi ja ehkä hiukan mystinen. Kaikki odotukset ovat ylittyneet monen monituista kertaa. Mutta ehkä eri tavalla kuin mitä alkujaan kumpikaan kuviteltiin.

Tiesin maan olevan vauras, tai niin no, vauras niille kelle on, mutta ylellisyys yllätti minut silti ihan puskista. Joka paikassa on kultaa, suitsukkeita, kiiltoa ja eleganssia. Huom. Joka paikassa jossa me olemme käyneet eli täysissä turistikohteissa kuten ostoskeskuksissa, vesipuistossa, safarilla. Emme ole käyneet missään ”seikkailemassa” vaan pitäydytty täysin suositelluissa paikoissa. Toisin sanoen turistirysissä.

Meidän hotelli on nimeltään Atlantis the Palm ja se sijaitsee keinotekoisen palmusaaren kärjessä. Sijaintinsa puolesta ehkä syrjässä, mutta antinsa vuoksi meille erinomainen. Hotellissa on ravintoloita niin monta, että koko vierailummekaan ei riitä niitä koluamaan, koska tykkäämme kokeilla erilaisia makuja ja kokeilimme kahta meille suositeltua ravintolaa, Nobu ja Ronda Locatelli. Nobu, mielestäni yliarvostettu hintaansa nähden, ja muun muassa mun ystäväni Diego tekee 50% parempaa sushia ja hinnat ovat murto osan tästä. Ronda Locatelli oli perus italialainen, mutta hintansa väärti. Sampo tosin olisi kritisoinut pohjaa.

Vesipuistossa olemme viihtyneet päivittäin ja tänään meinasin saada ”paskahalvauksen” eräässä tuubissa, johon lapseni mut raijasi. Olin varma, että tämä nainen lentää laidan yli. Onneksi niin ei käynyt ja ainoa reaali-nolo juttu oli kun kippasin jonon ensimmäisenä kumirenkaan kanssa selälleni ja jäin nököttään koivet kohti kattoa. Saipahan jono kunnon makeat naurut ja mä ihonväristäni kiitollisena sain peitettyä punastumisen tuskan.

Delfiinien kanssa uimisesta meidän hotelli on myös tunnettu, mutta itse en kerta kaikkiaan voi kuvitella meneväni niiden ”viihdytettäväksi kun ajattelenkin sitä, että meri on betoniaidan toisella puolella ja se olisi heidän oma kotinsa. Voi kuulostaa tekopyhältä, koska en ole vegaani ja harrastan ratsastusta, mutta se vaan tuntuu väärältä ja me emme sitä aio tukea. Sama tunne minulla on Thaimaassa norsuratsastuksesta, enkä tue sitä millään tavalla.

Muutoin on vielä pari ihanaa antoisaa päivää ennen kotimatkaa ja tämän äipän paluuta koulunpenkille.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva