Kulttuuri, Matkustaminen

Dubai – so far, so good

Viides lomapäivä tyttären kanssa takana. Dubai oli kohteena molemmille eksoottinen, uusi ja ehkä hiukan mystinen. Kaikki odotukset ovat ylittyneet monen monituista kertaa. Mutta ehkä eri tavalla kuin mitä alkujaan kumpikaan kuviteltiin.

Tiesin maan olevan vauras, tai niin no, vauras niille kelle on, mutta ylellisyys yllätti minut silti ihan puskista. Joka paikassa on kultaa, suitsukkeita, kiiltoa ja eleganssia. Huom. Joka paikassa jossa me olemme käyneet eli täysissä turistikohteissa kuten ostoskeskuksissa, vesipuistossa, safarilla. Emme ole käyneet missään ”seikkailemassa” vaan pitäydytty täysin suositelluissa paikoissa. Toisin sanoen turistirysissä.

Meidän hotelli on nimeltään Atlantis the Palm ja se sijaitsee keinotekoisen palmusaaren kärjessä. Sijaintinsa puolesta ehkä syrjässä, mutta antinsa vuoksi meille erinomainen. Hotellissa on ravintoloita niin monta, että koko vierailummekaan ei riitä niitä koluamaan, koska tykkäämme kokeilla erilaisia makuja ja kokeilimme kahta meille suositeltua ravintolaa, Nobu ja Ronda Locatelli. Nobu, mielestäni yliarvostettu hintaansa nähden, ja muun muassa mun ystäväni Diego tekee 50% parempaa sushia ja hinnat ovat murto osan tästä. Ronda Locatelli oli perus italialainen, mutta hintansa väärti. Sampo tosin olisi kritisoinut pohjaa.

Vesipuistossa olemme viihtyneet päivittäin ja tänään meinasin saada ”paskahalvauksen” eräässä tuubissa, johon lapseni mut raijasi. Olin varma, että tämä nainen lentää laidan yli. Onneksi niin ei käynyt ja ainoa reaali-nolo juttu oli kun kippasin jonon ensimmäisenä kumirenkaan kanssa selälleni ja jäin nököttään koivet kohti kattoa. Saipahan jono kunnon makeat naurut ja mä ihonväristäni kiitollisena sain peitettyä punastumisen tuskan.

Delfiinien kanssa uimisesta meidän hotelli on myös tunnettu, mutta itse en kerta kaikkiaan voi kuvitella meneväni niiden ”viihdytettäväksi kun ajattelenkin sitä, että meri on betoniaidan toisella puolella ja se olisi heidän oma kotinsa. Voi kuulostaa tekopyhältä, koska en ole vegaani ja harrastan ratsastusta, mutta se vaan tuntuu väärältä ja me emme sitä aio tukea. Sama tunne minulla on Thaimaassa norsuratsastuksesta, enkä tue sitä millään tavalla.

Muutoin on vielä pari ihanaa antoisaa päivää ennen kotimatkaa ja tämän äipän paluuta koulunpenkille.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

 

Kulttuuri, Matkustaminen, Perhe

Velkaantumisista sun muista

Kerrassaan mainiota olla hereillä 01.47. Rianna katsoo vieressä Vaianaa ja just söi aamupalan. Jetlag potkii niin rajusti nyt meitä pyllylle. Ei kai siinä, saa aikaiseksi vaikka mitä. Kuten kaikki lehtien lukemiset, postin setvitykset ja muutenkin oman tulevan arkiviikon aikatauluttaminen. Samalla kun luen kaiken näköisiä ”uutisia” julkkisten velkaantumisista sun muista, niin ajattelin jälleen jakaa omaa ajatusta siitä miltä se minusta kuulostaa.

Me juuri kääriydyttiin kotiin vajaan kolmen viikon California rundilta koko perheen kera. Jos joku juttu on mun valtava intohimo, niin se on matkustaminen. Olen sen kyllä tartuttanut oikein sujuvasti lapsiinikin, joten saa nähdä vieläkö jossain vaiheessa elämää nämä lintuset lentävät hyvinkin kauas pesästä. Kuten aiemmin kirjoitin ”paskamyrsky”-blogissani siitä kuinka keskimmäinen tyttäreni teki duunia kerätäkseen matkakassaa, niin nyt me sitten elellään hiukan säästöliekillä reissun jälkeen, jotta reissun nautinnot tulee kuitattua. Sanomattakin selvää on ettei USA ole mikään halvin matkakohde ja kyllähän se tosiasia on, että 6 henkeä kun matkustaa, niin summa on toinen kuin vain kahden kesken. Meni sitten mihin päin maailmaa tahansa. Ja kyllä, me olisimme päässeet huomattavasti halvemmalla ja olisimme varmasti voineet olla budjettimatkailijoita, mutta onneksi siihen ei sentään ollut tarvetta eikä sen suuremmin kyllä haluakaan. Nämä kermikset meni mukavuus edellä.

Mutta palatakseni siihen alkuperäiseen ajatukseeni. Meidän lapset kyllä tietävät rahan arvon. Ja he eivät sitä voi tietää, mikäli me emme sitä heille opeta. On surullista lukea nuorten ihmisten velkaantumisista vaikkapa verovelkojen osalta ja samalla kuitenkin on mittava määrä huikeaa materiaa ja mielettömiä lomakohteita. Pelkään esimerkin voimaa, joka ihmisille välittyy. (Näistä mainitsemistani jutuista en tiedä faktaa, vaan ainoastaan lehdistä lukemani jutut.) Ei ole ookoo jättää laskut maksamatta. Ei ole ookoo välittää illuusiota, ettei hankintoihin tai matkoihin vaadita mittavaa määrää duunia. Eikä se duuni aina oikeasti edes riitä. Joskus eteen tulee sellainen asia kuin ”elämä”. Odottamattomia asioita tapahtuu, ihan meistä jokaiselle. Paljon nähtiin kodittomuutta reissussa; siitä itseasiassa saatiin loistavia keskusteluja lasten kanssa ja olin erittäin ylpeä ”filosofeista” joita perheestämme löytyy.

Tiedän itse myös kolikon toisen puolen. Kuinka pelkää käydä postilaatikolla, kun ahdistus on niin järkyttävä, että mielummin vetää verhot kiinni ja pysyy sängyssä. Mutta kuten mun äiti, joka on muuten kynsien joutunut repimään joskus elannon meille kahdelle kun oli yksinhuoltajana, aikanaan mulle sanoi: ”Velka on velipoika otettaessa ja velipuoli maksettaessa. Kyllä siihen malliin pitää elää minkä puitteissa rahat riittää.” Tätä samaa mä haluan lasteni ymmärtävän. Jos reissussa loppuu rahat mitkä he olivat varanneet matkaan, niin silloin se on niin. Ei siitä siirrytä äidin kukkarolle. Olkoon se kuinka kylmää kyytiä tahansa.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Kulttuuri, Matkustaminen, Perhe

Uusperhe matkustaa

Ollaan pitkästä aikaa koolla taas koko uusperheen voimin. Katseltiin eilen illan ratoksi vanhoja valokuvia meidän menneiltä ulkomaan matkoilta, koska esikoinen sai ajatuksen että haluaa uudelleen tehdä tilanteet, mutta vaan useampi vuosi myöhemmin. Mikäs sen parempaa, koska ollaan koko porukka suuntaamassa kolmen viikon päästä Amerikan turneelle ensin Los Angelesiin ja sieltä San Franciscoon.

Meitä lähtee koko 6 henkinen perhe, ja se tuo mukanaan jo omat haasteet. Matkustaminen ei tosin ole pelottanut meitä lasten kanssa koskaan ja olen itse yksin lentänyt Losiin ensin esikoiseni kanssa hänen ollessaan 10 kuukautta. Eipä se muuttanut mitään ja omalta äidiltäni sain heti kättelyyn loistavia vinkkejä. Hän oli lentänyt minun kanssa pikku vauvana itsekseen ja oli intoutunut antamaan mulle purkillisen luumusosetta. No sanomattakin selvää että minun suoli toimi oikeinkin livakasti ja äiskällä oli hiukan ”kädet täynnä”. Niin sanotusti. Äiti olikin visusti sitä mieltä että ”tee mitä teet, mutta älä syötä tytölle luumua ennen lentoa.”

Keskimmäisen synnyttyä olen käynyt kahden tyttäreni kanssa Afrikassa saakka ja siinä huomioitavaa enimpänä oli kaiken valtakunnan rokotteet. Mutta muutoin meni oikein hyvin. Ei meillä ole tarvinnut raahata purkkeja Suomesta mukaan vaan lapset ovat syöneet mitä mekin. Tosin kun kuopuksen kanssa oltiin Floridassa hänen ollessaan 10 tai 11 kuukautta, niin hän ei suostunut kerta kaikkiaan koskemaan paikallisiin korvikkeisiin. Siinä sitten hiukan kieli keskellä suuta miettien millä nesteytyksen saa pidettyä kunnossa. Vesi vanhin voitehista… Maalaisjärki mukana ja käsihygienia ehdottomana prioriteettinä, varsinkin eksoottisimmissa maissa. Hyvin meni reissu ja varmasti olen omalla toiminnallani tehnyt lapsistanikin hiukan ”levottomampia” ja maailman nälkäisiä. Molempia isompaa kiinnostaa eri kulttuurit ja toiminnat sekä eritoten miten ihmisten ruokakulttuurit määrittyy. Bonuslapseni taas on hullun innostunut kaikkeen aasialaiseen kulttuuriin ja on erittäin taitava käsistään näissä anime-piirroksissaan.

Lennot ja automatkat sujuvat yleensä meillä ongelmitta vaikka vaihtoja jouduttais tekemään tai lähtemään keskellä yötä kohti lentokenttää. Suurimmat ongelmat ja hermonpäästä nyppimiset lähtee aina eri aikaan olevista tarpeista. Nyt puhun ihan perustarpeista. Nälkä, väsy, kuuma, kylmä, pissa- tai kakkahätä. Myös se, että yks saa iskältä mitä toisten äiti ei anna tai toisten äiti antaa mitä yhden iskä ei sitten oo antanut. AH! Siinä sitä sarkaa onkin kuokittavaksi.

Me riidellään reissuissa ja me rakastetaan reissuissa. Näiden reissujen jälkeen molemmat vanhemmat olis ihan oman hermoloman tarpeessa. Silti kaikki hinkuaa vuosittain yhteen ja maailmalle. Just tällä porukalla.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva