Blogi, Perhe, Ura

Tervetuloa takaisin!

Täällä ollaan muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tässähän on kulunut paljon aikaa ja paljon on perheessä tapahtunut. Meillä on laihdutettu, laihduttu, kriiseilty, rakastettu, itketty, naurettu. Eli elämäksikin voimme sitä sanoa.

Blogin osalta olen odottanut uusien sivujeni aukeamista kuin kuuta nousevaa, ja paljon on uran kannalta tapahtunut sekä tapahtumassa. Mä bloggaan nyt omalla sivustolla, taustajoukko on muuttunut täysin ja youtube otetaan haltuun. Olen todella kiitollinen Idealistan ajoista ja sain hyvän pohjan omille siiville. Jännittää tietysti vastaanotto, onkohan jengi enää mun matkassa mukana. Sehän jää nähtäväksi, mutta voin vakuuttaa ettei meno ole muuksi muuttunut vaan mahdollisesti pahentunut tässä kuukausien kannalta. Olkoon se sitten hyvä vai huono asia. Varoituksena se kuitenkin kannattaa ottaa. Mikäli väsyt helposti tai meidän perheen elosta kuuleminen väsyttää, niin ei se ainakaan tylsemmäksi ole käynyt.

Mietin pitkään, että lähdenkö jatkamaan enää tämän blogin parissa. Lähinnä mistä minä revin ajan kaikelle tälle uudelle. Päätyöni on kuitenkin toimitusjohtajana kehittää kannattavaa liiketoimintaa. Mutta tämä minun blogini on ollut alusta saakka minun ihan ikioma juttu ja saan tästä itselleni hirveän määrän energiaa. Ja jännästi mä sitä aikaa kuitenkin jostain teen. Päivä meni ”normi töissä”, nyt pienin 5 vuotias katsoo Pikku Kakkosta, keskimmäinen tytär tekee läksyjä ja esikoinen meni koulusta suoraan töihin. Voisinhan mä istahtaa sohvalle ja selata facee, mutta mielummin kehitän omaa tekemistäni. Tästä syystä mun sivuilla on myös verkkokauppa, johon tulee Scalan kanssa kehittämiä tuotteita, jotka edustaa minua ja arvojani.

Eli kyllä, paljon on uutta ja ihmeellistä. Myös ulkoisesti. Tässä istutaan aiempaa tiiviimpänä ja kevyempänä, vaa’an mukaan 12 kiloa ja kerron siitä matkasta sitten omassa erillisessä postauksessa. Tämä keventäminen on ollut koko perheen juttu, ei pelkästään minun. Kauheasti minulta on kysytty ”Olet mitä syöt”-ohjelman jälkimainingeista ja kerron aikanaan kaikki. En ole mikään valmentaja eikä minusta sellaista koskaan tule.

Mikäli kuitenkin elämänmakuinen olo ja elo kiinnostaa uusperheen, uraäidin sekä etä suhteen näkökannalta, niin tervetuloa mukaan! <3

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Blogi

Hiljainen blogi

Pitkästä aikaa blogin äärellä. Mä otin tuon perhematkan Italiaan aika some-vapaana, vaikka kuvia tms päivittelin, mutta ilman mitään stressiä töistä tai kuvioista ylipäätään. Ja oli kyllä ihanaa. Välillä tuntuu, että liika on liikaa ja kaikkien saatavilla oleminen saa itselle lähinnä oksennusrefleksin aikaan. Siispä pieni detox pohjille ja taas on itsellä helpompi hengittää. Mähän olen myös tässä elämäntaparempan kourissa, niin ihan rauhassa omaan itseensä keskittyminen on ollut niin parasta. Vaikka monitaitoinen nainen olenkin, niin yhtä aikaa monen projektin vetäminen alkoi olla jo päälle kuormittavaa. On koulua, kehon remonttia ja sit normi työt, projektit ja elämä siihen päälle. Siksi oli niin siistiä vaihtaa vapaalle Baban kanssa, vaikka ikään kuin töissä olinkin.

Nyt ollaan vajaa viikon verran oltu kotosalla, paria Helsingissä tehtyä työjuttua lukuun ottamatta, ja mä kyllä nautin. Syysloma on lapsilla ja se tarkoittaa meille aikataulutonta olemista ja tekemistä. Baba otti tän syysloman aika rennosti ja tuli kipeeksi, mutta meillä on onneksi keinot millä syysflunssaa saa taltutettua. Huomenna pitäisi koko perheen lähteä risteilemään, mutta saa nähdä kuinka käy pienimmän kulkijan taudin kanssa. Ei lähdetä muita tartuttaan eikä jälkitauteja haalimaan, mutta onneksi on vielä pari päivää aikaa.

Tässä tallaiset pikakuulumiset ja meillä elämä jatkaa kulkuaan. Aiheita kirjoitella on vaikka millä mitalla, ja varmaan nyt tulee paukutettuakin tiheämmin taas tekstiä. AdHd puolisoni kanssa rullaa tosi kivasti, hän on oppinut kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja kuten olette nähneet niin itsestään pitää erinomaista huolta nykyään. Ja mikä parasta, hän tekee sen siitä 100% nauttien eikä mitään hampaat irvessä vääntämistä. Se tarkoittaa meidän perheelle sitä, että kaveri on loistavan hyvällä tuulella pääsääntöisesti ja virtaa täynnä. Aikas siistiä! Myös blogi kiittää, kun tulee positiivisempaa juttua välillä.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

Blogi, Työ

Miss Suomi 2018 – miks just hän?

Eilen kruunattiin uusi Miss Suomi vuosimallia 2018. Sain kunnian toimia arvovaltaisena tuomariston jäsenenä ja sitä voi kutsua eräällä tavalla itselleni unelmien täyttymykseksi. Ai miksi? No pienenä tyttönä seurasin silmä kovana missikisoja, siinä oli sellaista kaukaista glamouria, jota sai huokaillen ihailla. Itse en koskaan kokenut olevani ”missiainesta”, puhtaasti jo pituuden, ruumiinrakenteen sekä rehellisesti sanottuna, asenteen vuoksi. Mä kuitenkin muistan hyppineeni riemusta kun ”minunlainen” voitti missikisat ja olin silloin 16 vuotias. Lola Odusoga kruunattiin ja se teki tämän mulattitytön itsetunnolle ihmeitä. Tähän päivään asti pidän Lolaa yhtenä maamme kauneimmista naisista ja loistavana esimerkkinä koko uransa ajan vahvasta, päämäärätietoisesta naisesta, joka voi olla yhtä aikaa vahvasti urheilumaailmassa kiinni, kuin viimeisen päälle laitettuna mallina. Pidän myös hänen asenteestaan mitä julkisuus on antanut ymmärtää, vaikka itse en ole koskaan häntä tavannutkaan.

Eilisessä tuomaristossa istui kanssani upeista upein Jonna Ziprus. Hän on Miss Suomi vuosimallia 1998. Jotenkin surrealistista, koska hän on mielestäni taas yksi kautta aikojen upeimmista misseistä. Vitsi mitkä silmät voikaan jollain olla! Eilenkin mä en vaan saanut ajoittain katsettani irti niistä, niin mielettömät ne oli. Hänen luonteestaan puhumattakaan. Pitkästä aikaa tapasi erittäin sydämellisen ihmisen, joka kyllä kosketti arvoillaan.

Meitä oli tuomaristossa myös valokuvaaja Nadi Hammouda, Hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg, sekä Uutistuottaja Katja Lintunen. Nyt on hyvä sitten tässä perustella miksi minä koin olevani sopiva tuomari. Ensinnäkin mä koen Miss Suomen olevan paljon muutakin kuin ”just a pretty face”. Enpä ole koskaan nähnyt kisoissa olevan ihmistä, joka ei olisi katsetta kestänyt, joten se kauneus on ikään kuin itsestäänselvyys näissä finaaleissa. Siksipä mä lähdin tuomaroimaan rekry-periaatteella, eli työhaastattelun omaisesti. Tässä Sunneva Kantolan luotsaamassa kisassa on älyttömän tiivis ja hieno tukiverkosto ja iso organisaatio, joka on tehnyt ja tekee missien taustoissa hurjan määrän duunia. Mutta. Ei siihen voi nojata kuten pentu emoonsa enää, vaan on saatava siivet alleen. Ja minulle isossa rolissa oli palo ja draivi sekä tekemisen meininki. Siksi tämä kolmikko mielestäni ansaitsi täydellisesti sijoituksensa. Ja ei. Minun ääneni ei ratkaissut vaan tässä mentiin äänestysperiaatteella, ja voin kertoa, että olin niiiiiiin onnellinen, että tuomariystäväni olivat samaa mieltä.

Luin aamulla toimittaja Noora Hapulin kirjoitusta Alinan saamasta somevihasta, ja enempää en voisi olla hänen kanssaan samaa mieltä. ”Me emme kaipaa anteeksipyytelevää tai ujoa missiä. Nykymaailma tarvitsee missin, joka pystyy kohtaamaan kaikki mahdolliset upeat aallonharjat ja kurjat pohjamudat sortumatta ja särkymättä, sillä sitä kaikkea on varmasti luvassa. Tarvitsemme sellaisen missin, jonka pärjäämisestä ei tarvitse olla huolissaan.” Onnea Miss Suomi 2018, Alina Voronkova.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva