Blogi, Matkustaminen

Varastaa vai ei?

Mä yllätin itseni hotellista rutistamasta aamutakkia, joka oli kuin toinen iho. Oli uloskirjauksen aika ja mä aidosti mietin etten lähde ilman tätä takkia. Istuin nojatuolissa ja hienon pienen hetken kävi mielessä sujauttaa takki laukkuun. Tai no, ei sitä mörssärin sullomista olisi voinut sujauttamiseksi kutsua. Kyllä olisi takki pullottanut laukusta. Ja yhtä nopeasti kuin ajatus tuli niin ajatus myös lähti laukalle. Nimittäin näin sieluni silmin kuinka aamutakki muuttuisi respassa kirkuvan punaiseksi ja valuttaisi veren näköistä möhnää lattialle vaan näyttääkseen kuinka minä, Michele Murphy-Kaulanen, olen varkaista varkain ja minut on otettava kiinni. Eli kävi kuuluisa enkeli vs. Paholainen efekti.

Sama homma kun mut on pelotettu uimahallissa pissaamasta suihkuun. Se muuttuu kuulemma siniseksi. No en tiiä kun en oo kokeillut, enkä kyllä uskalla kokeillakaan.

Mä olen aina ollut sellainen tyyppi, että jos edes harkitsen tekeväni jotain epärehellistä, se lävähtää mun silmille kuin kymmenen tonnia tiiliä. Äiti sanoi sitä jo, kun olin pieni tyttö. Mä jäin aina kiinni vaikka koiruudet oli vasta ajatustasolla. Ja tästä ominaisuudesta mä olen oikeesti älyttömän kiitollinen. Mä uskon karmaan täysin ja mä uskon rehellisyyteen täysin. Siksi musta on välistä ihanan hämmentävää saada viestejä siitä kuinka oma itseni mä oon kun jengi mut tapaa. Se on jotenkin tosi huvittavaa myöskin. Mutta miettikääpä oikeasti minunlaistani ihmistä. Joka jää kiinni feikkaamisesta heti ja joka ei osaa piilottaa kasvoiltaan mitä oikeasti ajattelee tai tuntee. Niin siihen kun heitettäis vielä eri rooli eri ihmisille, niin morjesta pöytään. Enhän jukoliste muistais kenelle näytellä ja mitä milloinkin.

Toisaalta tämä aiheuttaa harmaita hiuksia ihmisten kanssa, jotka miettivät vaikuttajien kanssa yhteistöitä. Mä en hyväksy kaikkia settejä, koska se vaatii tutustumista tuotteisiin sekä brändeihin, että voi oikeasti suositella. Eiks ni? Ja mitäs jos mä en tykkääkään. No kivat sitten, siihen se sitten kaatuukin. Ja tää on raadollinen maailma. Siis sosiaalisen median maailma. Jengi ei ole tyhmiä nykyään. Ne kyllä näkeen päälle liimatun hutun taakse. Siksi senkin vuoksi on ensiarvoisen tärkeää pysyä itselleen uskollisena ja aitona omana itsenään vaikka kuinka esim. jengi haluaa sun olevan vaikka mun tapauksessa laihempi tai naisellisempi. Mulle on ihan sama mitä joku toinen haluaa mun olevan, mä oon just sitä mitä mä haluan ja niillä jotka mua seuraa on mahdollisuus joko hyväksyä se tai olla hyväksymättä. Koska loppujen lopuksi mä itse vain joudun elämään mun kanssa. Ei ne jotka näkee pienen hilkun mun elämästä. Joten karma, keep it coming, täällä ollaan puhtain kevein sydämin. Ja ei. Kylpytakki ei lähtenyt varastettuna. Mutta mukaan se lähti kyllä.

Blogi, Kulttuuri, Ruoka, Ystävyys

Älä anna pelon ohjata

En ole koskaan ollut hyvä menemään mukavuusalueeni ulkopuolelle varsinkaan asioissa, jotka pelottavat minua enemmän kuin lopulta kiehtovat. Aseisiin en ole saanut koskaan mitään kipinää varmaankin koska ne edustavat minulle enemmän tuhoa kuin harrastustoimintaa. Mutta kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla asioista, joista hänellä (tässä tapauksessa minulla) ei ole minkäänlaista ymmärrystä.

Mä ilmottauduin kiväärikouluun muun ystäväporukan johdolla, sillä tietyissä tilanteissa aseen käyttö on täysin perusteltua sekä ehdotonta. Siitä tuonnempana lisää. En halunnut koskea aseeseen ilman asianmukaista koulutusta ja halusin itselleni täyden ymmärryksen mitä olin tekemässä ja minkä kanssa tekemisissä. Meidän porukan turvallisuusvastaava Sami oli saanut vahvan suosituksen Kiväärikoulusta, joka sijaitsee Kärkölässä. Sinne siis. Myönnetään, että ensiajatuksena mulla oli olla vain kuunteluoppilaana, mutta kun Markku Vehmas oli teorian vetänyt ja Hirvosen Ville asetteli kiväärin oikeaan asentoon pehmytkudoksen päälle, niin pieni sisäinen ”ampuja-Minttu” sieltä huuteli jo kokeilemaan miltä tuntuu painaa liipasinta ja tähdätä tauluun. Eniten mua pelotti rekyyli, eli nyt oikean termin oppineena se on puhekielellä se aseen potkaisu takaisin. Pelkäsin sattuuko mua kuinka paljon olkapäähän. Ja mä pelkäsin siksi, koska en tiennyt aseista mitään, en asennoista mitään, enkä oikeastaan mistään mitään mitä tulee oikeaoppiseen ampumiseen tai aseen käsittelyyn.

Olkoonkin ihmiset mitä mieltä metsästämisestä hyvänsä, niin Kiväärikoulussa meille opetettiin turvallisuutta, eettisyyttä ja miten väärin ihminen voikaan toimia suhteessa eläimeen olettaessaan osaavansa hommat. Minusta tuskin koskaan on elävää olentoa ampumaan, mutta mielenkiinto heräsi niin, että haluan mukaan metsälle ammattilaisten kanssa. Haluan nähdä miten tämä Suomessa toimii oikealla mentaliteetillä varustettujen ihmisten kanssa.

Mä menin Kärkölään peläten asetta ja lähdin sieltä kunnioittaen sitä. Olin todella ylpeä omista suorituksistani ja sisäinen maalitaulujen ampuja minussa heräsi. Eikä vähiten kouluttajien ansiosta. Mieletöntä porukkaa oikeasti. Kenellekään ensikertalaiselle en suosittele keskinkertaista aseen opettelua. Jos et tiedä miten pidät muut turvassa tai itsesi vaikkapa aseen puhdistamisen aikana, niin sinulla ei ole asiaa asetta käsitellä.

Mä opin taidon, jota en kuuna kummajaisena uskonut haluavani oppia. Tämä vain vahvisti omaa uskomustani. Älä tuomitse ennen kuin tiedät. Saatat oppia taidon tai saatat oppia itsestäsi uusia asioita vaikket sitä lähtenyt edes hakemaan.

Eikä ollut muuten maksettu mainos! Vain vahva suositus!!

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

Blogi, Hyvinvointi, Kulttuuri

Sä kasvatat kiusaajaa

Tässä menneenä viikkona on ollut paljon merkityksellisemmät asiat mielessä kuin sosiaalinen media. Olen aika minimissä ollut linjoilla ja oikeastaan lentotilassa pitänyt puhelinta tämän vointini vuoksi. Eikä tämä postaus koske mun terveydentilaa tai muutakaan mehukasta, vaan ihan istahdin sohvalle ja ajattelin jälleen avata sanaisen arkkuni ihmisyydestä ja siitä miksi yhteiskunnassamme on yhä enemmän kasvavaa huonoa oloa, joka nykyään sitten varmasti istutetaan tuleviin jälkipolviin.

Tässä on oiva esimerkki siitä idiotismistä. Mun mies postas kuvan avokadosta ja pastan tekemisestä eilen. Siis avokadosta ja makaronipaketista! Niin yksi ylpeä neljän lapsen äiti kokee ilokseen vetää minut ja minun hänestä epämiellyttävän ulkonäköni tähän mukaan. Itse mietin vain päätäni pyöritellen, että miten helvetissä minä ja minun painoni liittyy mun mieheni tekemään postaukseen? Ei sitten niin mitenkään.

Mä olen ihan koko ikäni kuullut tuota huutelua. Lapsena se oli neekeriksi tai läskiperseeksi, nyt julkisuuden mukana se on milloin tyrkky tai siivellä eläjä. Toki tubea tehdessäni tuo ”neekeri” nyt on arkipäivää. Mielikuvitusrikkaimmat iskevät sinne painopuoleen tai jopa mun hiukset ovat huutelun aihe. Mutta katsookaapa oikeasti tuota lapsen kuvaa. Se olen minä. Minä pienenä, jossa raadollinen elämä oli vasta aluillaan. Ei tuossa tytössä ole mitään vikaa, mutta ihmiset ympärillä saavat hänet inhoamaan itseään ja toivomaan parempaa ulkokuorta.

Sitten tullaan siihen miksi esimerkiksi mun lapset eivät ole koskaan kavahtaneet erilaisuutta. Ei kehitysvammaa, ei ihon väriä, ei uskontoja. Heidät on kasvatettu siihen, että jokainen ihminen on arvokas. Meillä on perheessä jo kaikkea tuota erilaisuutta. Eri ihon värit, eri uskonnot, eri murteet, kehitysvammaa, you name it. He käyvät koulua, jossa erilaisuus on normi ei mikään tuijottelun aihe. Meillä rakastetaan ihmisiä heidän luonteensa perusteella, ei ulkoisten avujen perusteella. Ja mä en suostu kasvattamaan kiusaajaa.

Joten kun vanhemmat mietitte miksi sinun kullastasi tuli kiusaaja, niin veikkaan ettei se tullut synnytyskanavaa pitkin vaan ihan mielestäsi viattomista kommenteista, joita kotona kuulee. Olipa se sitten Maajussille morsian ohjelman ehdokkaiden ulkonäöstä tai Unelmahäiden morsiamen puvusta, joka sun mielestä on hirveä eikä sovi lainkaan, koska takana näkyy makkara. Suosittelen katsomaan ensin peiliin ennen kuin huutelet. Koska mun mielestä sä kelpaat just tuollaisena kuin olet, joten anna tämänkin kukan kukkia vaan. Äläkä ainakaan kasvata lapsestasi ahdasmielistä arvostelijaa vaikket omasta kuplastasi kauemmas näkisikään.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva