Blogi, Hyvinvointi, Perhe

Parhaat palat molemmista maailmoista

*sisältää mainoslinkkejä

Kuka sanoo ettet voi saada kaikkea. ”You can´t have your cake and eat it too!” HAH, sanon minä! Meidän perhe oli yhdistetyllä duuni ja vapaa-aika viikonlopulla jälleen Helsingissä. Kokoonpanothan vaihtelee ja tällä kertaa me Baban kanssa tultiin Tampereelta ja Sampo lensi Kittilästä. Perjantaina tsekattiin itsemme Glo Hotel Kluuviin ensin Riannan kanssa kun Sampo oli keikalla. Auto parkkihalliin ja Baballe potkulauta alle, jotta saan itse tietenkin toimia ansaitusti ”kantojuhtana”. Itselleni ihan ensimmäinen kerta tässä hotellissa ja ihan ytimen ytimessä, ja se tais olla se jännin osuus tän pikkulautailijan kanssa.

Me päästiin tiskille, ja alta viiden minuutin me oltiin omassa huoneessa. Ensimmäinen paras asia: ISO SÄNKY! Meidän lellivauva nukkuu keskellä, joten kaksi erillistä vuodetta liukumassa erilleen ei varsinaisesti ole mun ajatus hyvin nukutusta yöstä. Toinen: KYLPYAMME, ei niinkään ensimmäistä yötä varten vaan seuraavaa, kun pesueeni suuntaa Lappiin ja on minun hemmottelu yön aika. Kolmas: ERILLINEN WC! Yes, kukaan ei tao ulkopuolella pissa- tai kakkahätää, kun koitat piirtää omaa nassuas. Ensiajatus, mä tuun niin viihtyyn täällä!

Perjantai-illallinen nautittiin The Tray ravintolassa alhaalla. Se oli kaikista kätevin vaihtoehto, koska Sampolla meni myöhempään, ja Baba alkoi olla iltaunia vaille valmis. Valinta osoittautui kaikin puolin erinomaiseksi. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta vielä parempaa oli lapsen huomioiminen. Hänen annos tuotiin ensin. Sehän tietenkin edesauttoi muiden rauhallista ruokailua, vaikkei he sitä tienneetkään. Nimittäin nälkäinen lapsi on ihmishirviö. Ainakin meillä. Ja kieltämättä kyllä nälkäinen äitikin.

Seuraavana aamuna aamiainen napaan melko aikaisin, koska pieni neiti suuntasi iskän kanssa Lappiin ja alkoi se kahden päivän erilainen osuus. Minä-aika itseni kanssa. Mulla oli duuneja päivällä, mutta ah sitä odotusta illan rientoihin. Hommat kun oli paketissa, mä korkkasin sen kylpyammeen. Musiikkia oman maun mukaan, ei ketään hinkuamassa mun kans samaan laariin leikkiin delfiiniä. Ihan vain minä itseni kanssa. Pienet levot ihanissa lakanoissa ja uudet piirrokset naamalle. Aikaiselle Vappu piknikille ystävien kanssa ennen illan humppa osioo. 

Kuuluisa humppa-osio venyikin sitten odotettua pidemmäksi ja tulen todennäköisesti maksamaan tästä vielä usean vuorokauden ajan. Mutta se oli ehdottomasti sen arvoista! Varsinkin kun nyt herään täällä ylhäisessä yksinäisyydessä ja saan talsia alas katse kohti maata. Kukaan ei halua multa mitään ja mä kokoan lautaseni just sen mukaan mitä itse haluan. Elämän pieniä luksuksia. Kiitos tästä viikonlopusta jokaiselle osallistujalle, uusille ystäville, vanhoille ystäville, perheelle. Voin lämpimästi suositella tätä joko omaksi arjen irtiotoksi tai perheen irtiotoksi. Perheen kanssa toki turvallisempaa, nimittäin nyt on olokin sen mukainen, että perhe ei ollut mukana. ”Kun kissat on pois niin hiiret hyppii pöydillä.” Ja minä tyttöhän hypin.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

Blogi, Perhe, Ystävyys

Kummius – melkoinen vastuu

Olin menneenä viikonloppuna ristiäisissä. Tähän perheeseen saapui 7 lapsi, ihana pieni tyttönen. Mun esikoisesta tuli elämänsä ensimmäinen kummitäti pienelle sielulle ja se jos joku on erittäin luotollinen tehtävä. Kummius on itsessään minusta haastavaa, varsinkin jos et ole perheen kanssa kovinkaan läheinen. Olen itse huomannut ja virheistä oppinut, että kummina oleminen on helppo tehtävä, kun perhe johon lapsi syntyy on itselle tärkeä ja olet automaattisesti heidän kanssaan tekemisissä. Minun tapauksessani olen läsnä myös muille lapsille, jos niikseen on ja heiltä mielenkiintoa löytyy.

Olen myös epäonnistunut kummiudessani ihan rojaalisesti. Olen lupautunut kummiksi parille, jotka ovat siihen aikaan olleet elämässäni läsnä, mutta ajan saatossa tiet ovat vieneet eri suuntiin, joko ikävästi tai sitten maantieteellisesti. Maantieteellisyyskin on vielä selätettävissä, mutta se vaatii vain hiukan mielikuvitusta. Edelleen olen harmissani etten ole läsnä lapsille joiden kummi olen, mutta lapsuudessa on sellainenkin nurja puoli, että edelleen aikuiset määrää ja elämä on. Ehkä sitten kun lapsukaiset ovat vanhempia niin nähdään. Minusta kummius on paljon muutakin kuin lahjojen lähettelyä merkkipäivinä.

Kummius on meidän perheessä sitä, että on lisänä turvallisia aikuisia. Ymmärrän kummiuden perusajatuksen toki. Siinä sitoudutaan antamaan kristillistä kasvatusta. Meillä se on muokkautunut omien perhekuvioiden mukaan ja minun tyttöjen kummit ovat nimenomaan aikuisia, jotka turvaavat elämän matkaa. Mun paras ystävä on mun kolmen tytön kummitäti, vain siksi että hän uskaltaa ”kasvattaa” tyttöjä samoin kuin minä ja he tietävät kenen puoleen kääntyä hätätilanteessa, jos vaikka vanhemmat tai isovanhemmat ei siinä ole.

Tähän 7 lapsen perheeseen meiltä tuli jo 2 kummia. Minä ja Jasmin. Eri ihanille ipanoille toki. Tehtävä on sinänsä helppo ja mieluinen, koska tuo perhe on kaikessa äänekkyydessään ja touhuiluissaan yksi hauskimpia ikinä. Sielläkin stressataan, muttei lainkaan samoista asioista kuin mitä meikäläinen verrattain pienen perheensä kanssa. Tästä olkoon esimerkkinä kaikki tämä juhlasuunnittelu, leivonta, kattaus ja puitteet. Jos mulla ei riitä aika mihinkään, niin tuntuu kyllä melkoiselta tekosyiden sinfonialta. Tämä oheinen teräs-äippä hoitaa ihan itse settinsä ja me muut istutaan pöytään. Siinäpä mulle mallia. 

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

Blogi, Matkustaminen

Varastaa vai ei?

Mä yllätin itseni hotellista rutistamasta aamutakkia, joka oli kuin toinen iho. Oli uloskirjauksen aika ja mä aidosti mietin etten lähde ilman tätä takkia. Istuin nojatuolissa ja hienon pienen hetken kävi mielessä sujauttaa takki laukkuun. Tai no, ei sitä mörssärin sullomista olisi voinut sujauttamiseksi kutsua. Kyllä olisi takki pullottanut laukusta. Ja yhtä nopeasti kuin ajatus tuli niin ajatus myös lähti laukalle. Nimittäin näin sieluni silmin kuinka aamutakki muuttuisi respassa kirkuvan punaiseksi ja valuttaisi veren näköistä möhnää lattialle vaan näyttääkseen kuinka minä, Michele Murphy-Kaulanen, olen varkaista varkain ja minut on otettava kiinni. Eli kävi kuuluisa enkeli vs. Paholainen efekti.

Sama homma kun mut on pelotettu uimahallissa pissaamasta suihkuun. Se muuttuu kuulemma siniseksi. No en tiiä kun en oo kokeillut, enkä kyllä uskalla kokeillakaan.

Mä olen aina ollut sellainen tyyppi, että jos edes harkitsen tekeväni jotain epärehellistä, se lävähtää mun silmille kuin kymmenen tonnia tiiliä. Äiti sanoi sitä jo, kun olin pieni tyttö. Mä jäin aina kiinni vaikka koiruudet oli vasta ajatustasolla. Ja tästä ominaisuudesta mä olen oikeesti älyttömän kiitollinen. Mä uskon karmaan täysin ja mä uskon rehellisyyteen täysin. Siksi musta on välistä ihanan hämmentävää saada viestejä siitä kuinka oma itseni mä oon kun jengi mut tapaa. Se on jotenkin tosi huvittavaa myöskin. Mutta miettikääpä oikeasti minunlaistani ihmistä. Joka jää kiinni feikkaamisesta heti ja joka ei osaa piilottaa kasvoiltaan mitä oikeasti ajattelee tai tuntee. Niin siihen kun heitettäis vielä eri rooli eri ihmisille, niin morjesta pöytään. Enhän jukoliste muistais kenelle näytellä ja mitä milloinkin.

Toisaalta tämä aiheuttaa harmaita hiuksia ihmisten kanssa, jotka miettivät vaikuttajien kanssa yhteistöitä. Mä en hyväksy kaikkia settejä, koska se vaatii tutustumista tuotteisiin sekä brändeihin, että voi oikeasti suositella. Eiks ni? Ja mitäs jos mä en tykkääkään. No kivat sitten, siihen se sitten kaatuukin. Ja tää on raadollinen maailma. Siis sosiaalisen median maailma. Jengi ei ole tyhmiä nykyään. Ne kyllä näkeen päälle liimatun hutun taakse. Siksi senkin vuoksi on ensiarvoisen tärkeää pysyä itselleen uskollisena ja aitona omana itsenään vaikka kuinka esim. jengi haluaa sun olevan vaikka mun tapauksessa laihempi tai naisellisempi. Mulle on ihan sama mitä joku toinen haluaa mun olevan, mä oon just sitä mitä mä haluan ja niillä jotka mua seuraa on mahdollisuus joko hyväksyä se tai olla hyväksymättä. Koska loppujen lopuksi mä itse vain joudun elämään mun kanssa. Ei ne jotka näkee pienen hilkun mun elämästä. Joten karma, keep it coming, täällä ollaan puhtain kevein sydämin. Ja ei. Kylpytakki ei lähtenyt varastettuna. Mutta mukaan se lähti kyllä.