Blogi, Hyvinvointi, Ruoka, Tyyli

Terve keho ja epäterve mieli

Ei kesäkuntoon tänäKÄÄN vuonna. En lukuisista ”nyt mä sen teen” päätöksistä huolimatta. Mä en oikeastaan edes tiedä enää mikä on mulle ”kesäkunto”. Olen nimittäin koko ikäni paininut omassa mielessäni paino-ongelmien kanssa. Omituista sinänsä, koska ikinä ei ole ollut sellaista vuotta tai peilikuvaa, että olisin voinut sanoa itselleni olleeni oikein sopivan kokoinen. En muista koskaan olleeni tyytyväinen painooni, tai oikeammin peilikuvaani. Sillä paino ei sinänsä ole ollut minulle mikään indikaattori ikinä. Nyt toki toivon, että se olisi minulle sitä ollut, koska vaaka näyttää isointa lukemaa koko minun elinikäni aikana. Ja se tuntuu hullulta. Ei siksi että olisin elänyt viime kuukaudet jotenkin uudestisyntyneen terveellisesti vaan siksi, että kun katson vanhoja valokuvia itsestäni, en ymmärrä kuinka olin joskus todellakin ihan normaalipainoinen, vaikkakin olen vakuuttanut itselleni täysin päinvastaista.

Viime viikon aamulenkki

Sit mennään näihin yrityksiin pudottaa painoa. Pääsin mukaan ohjelmaan viime kesän lopulla, jossa sain mukaani tosi hyviä niksejä ja pienen sirkuman motivaatiotakin. Pudotin kahdeksassa viikossa noin 6 kiloa ja olin siihen tyytyväinen, vaikka olin sairaana pari viikkoa ja makasin vain aloillani. Se ohjelma ei oikeastaan antanut minulle mitään uutta tietoa mitä en aiemmin ollut tiennyt, mutta se antoi kivan buustin uuteen projektiin. Nythän ei voida sanoa, että en jotenkaan tietäisi miten painoa pudotetaan tai miten eletään terveellisesti. Mä tiedän ihan tasan tarkkaan eikä se kyllä mitään ydinfysiikkaa ole varsinkaan tällaiselle perusterveelle keski-ikäiselle naiselle. Ja siinä on se isoin pointti! Mä olen terve! Ja olen hemmetin kiitollinen, että olen terve. Mulla liikkuu kaikki osat ja saan herätä toistaiseksi terveenä uuteen aamuun. Siitä mun on pidettävä kiinni ja lopettaa näiden hemmetin tekosyiden keksiminen miksi en muka voisi tehdä ja ulkoilla. 

2011, olin jo kahden lapsen äiti
2019

Mä haluan vielä mainita, että mulla on vuosien saatossa ollut useampi personal trainer. Huippuammattilaisia jokainen, mutta mä voin maksaa kuukausittain, vaikka kenelle ammattilaiselle, mutta jos mulla ei ole motivaatio ja pää kasassa (kuten ei viimeiseen 9 vuoteen ole ollut), niin ei ole ihme että lukemat hipoo satasta, eihän? Sama kun repisit satasia tuuleen, sillä hän voi ainoastaan opastaa ja auttaa, mutta duunin joudut tekemään itse. Siihen ei ole poppaskonsteja.

Mennääs takaisin tähän kehonkuvaan. Muistan olleeni 17-vuotias, kun mun ystävä vetäs valkoiset farkut jalkaansa. Mäkin halusin koittaa. Kun ne hemmetin housut jäi polviin eikä nousseet tuumaakaan ylöspäin, mä muistan ensimmäistä kertaa sanoneeni mielessäni ”hyi helvetti miten sä oot noin läski”. Eihän se nuori naisenalku miettinyt sitä, että ehkä olet täysin eri mallinen kuin ystäväsi vaan se oli automaattisesti itseä kohtaan hirveä sättiminen. Ja sitä mä olen jatkanut hyvällä menestyksellä jo yli 20 vuotta. 

2011
2014

Mä sain Riannan joulukuussa 2013. Painoin synnyttämän mennessäni 12 kiloa vähemmän kuin tänä päivänä. Olin raskausaikana saanut -300g. Ei hyvä tietenkään sekään, mutta kun et saa syödä sokeria (pelkään raskausdiabetesta) tai juustoja tai maksamakkaraa, niin paheet jäi todella minimiin. Liikuin ja söin normaalisti. Tammikuussa 2014 oli Venla-gaala, johon osallistuin Sampon kanssa. Piti käydä mekko ostamassa ja mehän paukattiin paikalliseen iltapukuliikkeeseen. Itkin sovituskopissa, kuinka en voi lähteä, koska mä olen niin läski löysän mahani kanssa. Huh huh. Nyt katsoessani sitä mekkokuvaa, niin ei mulla kyllä painon suhteen ole ongelmia ollut. Pelkästään mielen.

2009

Nyt on tilanne siis se, että syksyn ja alkuvuoden karistetut kilot ovat tulleet kaksinverroin takaisin. Viimeisten viikkojen aikana olen taas niitä hiukan sulatellut, mutta savotta on iso. Varsinkin kun kyse ei ole tiedonpuutteesta vaan mielenhallinnasta. Mun ei missään nimessä ole tarkoitus olla enää parikymppisen näköinen, tiedän sen varsin hyvin. Kuitenkin todennäköisyys pidemmälle elämälle ja lasteni kasvamisen näkemiseen nousee, jos terveys on kunnossa. Ehkä mä siirryn terapian kautta omaksuen terveempää minäkuvaa ihan konkreettiseen ”kuluta enemmän kuin syöt” toteutukseen. Nimittäin ihminen on luotu liikkumaan ja haluan sitä tehdä sekä iloita siitä että voin. Kiitollisena.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

10 thoughts on “Terve keho ja epäterve mieli

  1. Kiitos Minttu tästä. Harvemmin näitä luen, mutta kun just eilen totesin itselleni: Hitto sä oot läski, niin nyt oli pakko lukea.
    Keskiviikkona todettiin polvilääkärin kanssa, että leikkaus on nyt viimeinen vaihtoehto. Varmuutta ei kuitenkaan ole, onko leikkauksesta apua vai ei. Polvi on niin sökönä, etten voi juosta, pyöräillä, treenata jalkoja, uimisesta en pidä. Kipu hallitsee elämääni. Ja tunnollinen kun olen, kiireisen kesän takia, siirsin leikkauksen syksylle.
    Tarttis varmaan katsoo peiliin, että: Hyvä sinä olet.
    Taidampa ryhtyä blogisi vakkariseuraajaksi.

  2. Kirjoitit asiaa niin se monella on mutta terveys pitää olla ykkönen.Sinut itsensä kanssa.kerran monta vuotta sitten itse laihdutin laihduin yhden terveyden hoitajan avustuksella.ja onnistuin.Tsemppiä sinne kaikille.

  3. Voi hitsi kun kirjoitit jälleen kerran taas hyvän kirjoituksen. Täällä kans kaikki mahdolliset dieetit kokeillut ja suurin ongelma on kanssa tuon minäkuvani hyväksyminen, olen terve yli 50 nen ja yritän joka päivä olla onnellinen että liikun ja elän, mutta juuri nyt kun pitää kaivaa kesävaatteet esiin niin tulee tuska kun katson peiliin, mutta tämä kirjoituksesi autto mua taas jaksamaan, ihanaa kesää teille 🥰☀️

  4. Kiitos näistä teksteistä. Painin itse ihan samojen ongelmien kanssa! Kunpa joku osaisi säätää tuon pääkopan sellaiseen realisti -asentoon ja osaisi nähdä itsensä juuri oikean ja todellisen kokoisena. Mäkin oon ollut aina lihava, kun peilistä on katsonut! Vaikka oikiasti oon sitä vaa’an mukaan vasta nyt. Toivotaan siis kaiken kokoisille naisille armollisuutta ja rakkautta omaa kehoa kohtaan. Ollaanhan me oikeasti ihan supermahtavia! Kunpa sen osaisi nähdä sieltä peilistä myös. Kiitos, kun kirjoitat näistä ❤

  5. Stressi <3 voi kun saisit rauhaa. Hiilihapot veke. Ei ikinä syödä ja juoda samaan aikaan. 30 minuuttia välissä. Ruokailut min 2h ja max 4h välein. Protskuja tarpeeksi, rasvaa riittävästi, hiilihydraatit ei sokerista. Tai vatsanpienennys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *