Blogi, Hyvinvointi

Kun jäljelle jää vaan itku

Tää postaus on todella epämiellyttävä laittaa eetteriin, mutta kuten minkään muidenkaan asioiden joiden kanssa painin, niin tässäkään asiassa en usko olevani yksin. Eräs maanantai oli ollut mulle todella vaikea. Olen käyttänyt siitä päivästä isoimman osan vaan itkemiseen. En muista koska olisin näin täysillä huutoitkenyt ja miettinyt kuinka mä en vaan yksinkertaisesti jaksa. 

Se sai alkunsa kun mun hyvä ystäväni kysyi mua silmiin katsoen et ”mitä sulle Minttu kuuluu?” Niin kuin ihan oikeasti tällä kertaa. Mä aloitin vanhalla normaalilla fraasilla ”ihan sitä samaa, lapset kasvaa ja töitä on hirveesti.” Kunnes mä sit aloin vaan itkemään ja kerroin miltä musta oikeesti tuntuu. Musta tuntuu että kaikki kasaantuu päälle ja mun on vaikea edes hengittää. 

Mä olin pitkästä aikaa ihan yksin kotona. Lapset isällään, kaikki dead linet on saavutettu ja töissäkin alkaa oleen kulmat kohdillaan. Nyt oli lupa ”romahtaa”. Ja senhän mä sitten teinkin. Tätä postausta on vaikea kirjoittaa auki, mutta henkisesti tämä on mulle välttämätön saada maailmalle. Kuinka ulkokuori ei ole ollenkaan sitä mitä mieleni käy läpi.

Mä luulen, että iso osa mun henkisestä ylikuormasta tulee ns. kiltin tytön syndroomasta. En ala sitä enempää kuvaamaan, google osaa kertoa ammattimaisemman referaation. Mä hymyilen, koska kuuluu hymyillä ja autan, koska mun kuuluu auttaa, ja teen koska mun kuuluu tehdä. Paras levy pitkään aikaan, jonka olen ahmien kuunnellut moneen kertaan on Jannika B:n uusin ”Toinen nainen”. Siellä eritoten kaksi biisiä osuu ja uppoo kuin väärä raha. Aamun takana sekä Aplodit mulle. Molempien biisien aikana itkin niin lujaa, etten hetkeen muista itkeneeni. Kun yksinkertaisesti et jaksa taas uutta aamua, ja ei, ei mitenkään itsetuhoisessa mielessä vaan ihan puhtaasti ettet jaksa äidin, vaimon, tyttären, siskon, työnantajan tai minkään muun roolia sillä hetkellä. Kuinka haluat vaan painaa pääsi niin syvälle sänkyyn tai jäädä ”lattialle makaamaan”. Jotta löydät edes pienen pilkahduksen energiaa, niin sä joudut kaivamaan niin syvältä ja viimeisillä voimilla revit itses ylös ja taas niihin rutiineihin. ”Anna mulle vielä vähän aika lattialle jäädä makaamaan.
Hetken vielä oon joku vaan joka musta maalataan.
Aamun takana on tulevaisuus joka kuplastani heijastuu.
Huomenna mä oon mitä vaan mitä multa vaaditaan.”

Mun maailmassa on sikäli helppoa, koska jos ei hymyilytä niin ei ole pakko tunkee sitä eetteriin. Sosiaalinen media on mun sivutyö, ei päätyö, joten leivän pöytään tuominen ei jää siitä kiinni tungenko väkisin puolihymyilevän kuvan sinne. Joten siinä mielessä ihanan helpottavaa, kun voi sitten olla laittamatta yhtään mitään kenenkään arvosteltavaksi.

Mä sit siinä Aplodit mulle biisiä kuunnellessani päätin, että nyt saa riittää. Ihmisten miellyttäminen siis. Mä teen juttuja joista itse nautin ja viime viikko oli eka annos sitä. Ihmisten kanssa, jotka tuo musta parhaita puolia esille. Eli viimeinen lainaus Jannika B:ltä: ”Anna anteex. Tää on niin vaikeet. Sanoa se ääneen, niin et kaikki kuulee. Lailla moukarin kaiken hajotin, kulissit jotka itselleni rakensin. Ohi viimeinen näytös on, viimeinen sammuttakoon valon. Lailla moukarin kai itseni kovetin. Luulin selviin kaikesta helpommin… Mut enää encoree ei tuu, tähän rooliin sopii joku muu. Aplodit mulle, tää näytös oli sulle. Aplodit mulle. Mun roolisuoritukselle.”

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Youtube – Poontusnee

37 thoughts on “Kun jäljelle jää vaan itku

  1. Ai kauhee, osu ja uppos. Itku tuli, niin samassa tilanteessa. Kiitos kun kirjotat tästä ja paljon tsemppiä!❤️

  2. Voihan kääk, tää sun kirjotus kuulostaa niin tutulta. Itse olen ollut samassa jamassa, auttanu kaikkia ja ollu tukena mutta oma hyvinvointi ollu syvällä jossain. Sitten tuli joku oivallus jostain ja hei mun ei tartte auttaa jos en tahdo, pysty tms. Teen just sitä mitä mä itse haluan tehdä. Osaan sanoa myös ei. Joskus on hyvä itkeä sydämen kyllyydestä, puhdistaa sisältä. Tsemppiä Minttu!

  3. niin sitä pitää ei kaikki kerro miten vaikeeta joskus on me mnään metsäjärvelle rentoutaan itseemme keitetään pannukahveet ja paitetaan makaraa,joskus laitetaan ruokaa nuotiolla

  4. luonto retki tekee ihmeitä laavulla jos ei oo tunkosta saa kaikessa rauhassa olla 2 sin

  5. Onnittelut Sinulle ! Uskallat olla Kokonainen koko nainen.Vaimo,äiti,sisar,lapsi,työntekijä jne.kyllä sinulla pestejä riittää.Vaikka syy on aivan eri niin fiilis on täällä aivan sama.Voimia Super naiselle ja hyviä puhdistavia itkuja meille kummallekkin 😢😁😢😁 t.eeva-liisa

  6. Itsensä etsiminen aina uudelleen ja uudelleen on raskasta ja rakasta yhtä aikaa. Mä yritän elää elämäni niin, että mä pistän itseni kaiken edelle. Sillä vain sillä tavalla mulla on hyvä olla. Mutta kärsin samasta syndroomasta kuin sinä, joten I know how u feel. Mutta vain kuoren halkaisemalla saa aikaan aitoa ja kaunista. Juuri sellaisen ihmisen, kuin sinä olet. Voimia. Muista, ettet ole yksin.

    1. Onneksi en ole. Kiitos <3 <3 Näistä kommenteista olen saanut valtavasti voimaa.

  7. Niin tiedän tuon fiiliksen 😥 Ja hah kun tein pesäeroa miellyttämiseen ja kokoajan antamiseen,oon kuule itsekäs paska ja en ymmärrä. That’s right 👍 Pidä toi 😊 Niin mäkin tän hyvänolon tunteen, kun voin tehdä ihan mitä tahansa pitääkseni sen tunteen…vain hyvää mulle ja se kantaa hyvää myös muille ❤️ Sä oot ansainnut kaiken hyvän. Ihanaa lukea postauksia, jotka on totisesti totta eikä mitään huttua.

    1. Samoin olet sinä ansainnut kaikkea hyvää! <3 Kiitos tästä!

    1. Olet. 😀 Matkustelu ja loma on kaksi eri asiaa meidän perheessä. Mutta kiitos kommentistasi.

  8. I so feel your pain!

    Itsellä vähän samat fiilikset. Joku puhuu ruuhkavuosista (9v kaksosten ja 2v kanssa), mutta mun mielestä pitäisi silloinkin olla muutakin kuin se arki. Varsinkin meillä päätekijöillä siinä karusellissa. Se, et joku työntäisi meidät vaikka väkisin hemmotteluun, rentoutumaan tai ottamaan omaa aikaa.

    Voimia sylintäydeltä, valoa sinne mistä sitä puuttuu ja energiaa hoitaa tarvittavat ❤

  9. Mahtavaa, että kirjoitit tästä ääneen <3
    Samaistun siihen, kuinka romahtaa silloin kun "siihen on lupa". Kun kaikki on hoidettu, kun ketään ei ole ympärillä. Se on se yksi avain, millä ne lukot avautuu. Ja se avain voi tulla hyvinkin yllättävältä taholta. Siis se, että ystävä kysyy mitä noin niinkun oikeasti kuuluu. Tai saa kiitoksen yllättävältä taholta tmv. Sitten kaikki vain purkautuu. Saattaa tajuta, että on sellaisella "autopilotilla" mennyt jo pitkän aikaa vain siksi koska pitää, (ei pidä!).

    Ja kuinka onkaan helpottavaa sanoittaa nää kaikki fiilikset. Hyvää kesän alkua!

  10. Ihana sinä! Olen itsekin ollut noin loppu ,silloin kun lapset oli nuoria ja olin yh.Siinä sitte surkeana maatessa ja itkiessä vaan jotenkin voimaantui.Oli taas jaksettava .Kyllä itseä saa hetken aikaa sääliä.Se auttaa.Pitää tauotella useammin.Kaunista viikkoa sinulle.😘

  11. Hienoa että itse olet huomannut ongelmasi, itsestään täytyy pitää huolta niin jaksaa antaa muillekkin enemmän! Kovasti tsemppiä sulle 😊

  12. Tarkistuta ferritiiniarvosi, vaikeus hengittää oli itsellä ainakin oireena kun ferritiini oli jo lähes loppu (7). Ferritiini on siis varastorauta. Hemoglobiini voi pysyä ”normaalina” vaikka varastorauta olisi loppu. Kyseessä on silloin raudanpuute ilman anemiaa.

  13. Löysin blogisi tänään Iltalehden (vai Sanomien) uutisen perusteella. Kiitos rehellisestä tekstistä! Nykyaika on vaativaa (niin monella eri levelillä) ja vaikka kukaan ei suoranaisesti vaatisikaan sua olemaan ”kiltti” tai ”hymyilemään” niin tunnistan niin hyvin tuon tunteen siitä ”velvollisuudesta”. Ja että valittaminen / oman mielipiteen sanominen (jos se ei ole positiivista) olisi muka ”kiellettyä” (who says so??).
    Kyllä, itsellänikin on hyvin vahva kiltin tytön syndrooma.

    Voimia kevääseesi ja kaikkea hyvää.

  14. Kiitos tästä! Tunnistan itseäni valtavasti. Meillä on yllättävän paljon yhteistä, mun mies sais varmaan kans adhd-diagnoosin heittämällä, ja muista mt-ongelmista johtuen arkea pyöritän pääsääntöisesti minä. Samaa kiltin tytön syndroomaa, tismalleen samoja ajatuksia ja toi Aamun takana-biisi… Ai että. Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *