Työ, Ura

80% yrittäjistä haluaa lyödä lapun luukulle

Mä istun kouluttautumassa oman ammattiryhmäni kanssa. Olen puolisen vuotta opiskellut ammattijohtajien porukassa johtajuutta. Johtajuutta siinä mielessä, että vain ja ainoastaan nämä kundit (olen ainoa nainen tässä ryhmässä) ymmärtää mitä mä käyn päivittäisessä työssäni läpi. Ja pakko myöntää, mä olen todella kiitollinen näistä tyypeistä. Karisee nopsaan hempeys, jeesustelu sekä ylitse vuotava terapiointi hyvinkin nopeaa. Täällä puhutaan asioista suoraan ja konstailematta. Otetaan vinkkejä puolin ja toisin.

Tänään on lämpimät tunnelmat. Puhutaan työntekijän oikeuksista sekä irtisanomisista sekä kaikesta maan ja taivaan väliltä yritysjuridiikkaan liittyen. Ja jos olet työntekijä, joka ajattelee pelkästään omia oikeuksiaan, niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt. Tämä teksti on yrittäjän ja palkanmaksajan näkökannalta kirjoitettua tekstiä ja puhtaasti fiilispohjalta.

Mä saan lukea tänään kurssilla listauksen selkeästi yleisimmistä irtisanomisperusteista, mutta totean niiden olevan käytännön tasolla ihan hevonpaskaa. Ai miks? No siks, koska mulla on itselläni kokemusta sekä juristeja, jotka tämän ovat ykskantaan todenneet.

Fakta on, että työntekijällä on helvetin vahvat oikeudet. Jopa koululaisille kerrotaan heidän oikeutensa esim. puhelimensa poisviennin laittomuuteen omalle opettajalle. Siinä me sitten kasvatetaan uusia isänmaan toivoja ja minua henkilökohtaisesti ei motivoi kovin pitkään tulevaisuuteen toimia työnantajana.

Ja ei, en puhu omista työntekijöistäni tällä hetkellä, olen omasta jengistäni todella ylpeä. Mutta olen myös tässä vuosien saatossa nähnyt jos jonkinlaista hiihtäjää. Olen palkannut, keskustellut, irtisanonut, ja kaikki nämä edellä mainitut ovat minulle jo yhtä samaa rutiinia kuin pissalla käynti. Tunneyhteys on siis puhtaasti nolla. Mä menen firma edellä, koska ilman firmaa, ei ole duunia eikä ole palkkaa. Aika selkeää.

Jokainen työntekijä on tarkkaan omaan positioonsa valittu. Tarpeiden mukaan rekrytään, ei voittoa tavoittelevassa yrityksessä ole varaihmisten varaihmisiä. Sairaslomat kuormittaa joko olemassa olevaa henkilöstöä tai sitten aiheuttaa loven arjen rutiineihin.

Mua vihastuttaa eniten nämä ”feikit” saikut. Feikki saikulla en todellakaan tarkoita oikeaa kipeyttä. Olemme kauppa, jossa elintarvikkeiden kanssa ollaan koko ajan tekemisissä. Mulla ei ole varaa aiheuttaa epidemiaa niin asiakkaille kuin työntekijöillekään. MUTTA, nämä so called saikuttelijat, jotka ovat saaneet joko palautteen virheestä, tekemättömästä työstä tai sitten on vaan hänen oma motivaatiopulansa, niin kävelee hakemaan sairaslomaa milloin minkäkin syyn nojalla. Sitten painellaan sama ilta baarissa ja vaikka sairasloma estää työn, niin se ei estä rai rai meininkiä. Voi v**tu sanon minä. Tapahtumille on vielä todistajia, mutta on lojaliteetti kaveria kohtaan, joten yritys jää tietenkin alakynteen. Minähän toimarina haluan eroon niin saikuttelijasta kuin epälojaalista työntekijästä, mutta siihen pitää käyttää pitkiä keinoja. Ja siinä sitten hyvät työntekijät joutuvat kärsimään.

 

Myös työilmapiirin myrkyttäjät saavat vapaan pelikentän temmeltää. Voit antaa varoituksia, mutta lopulta joudut kuitenkin maksajan rooliin. Ja tämä mua kyllästyttää. Tässä maassa yrittäminen tehdään helvetin hankalaksi. Verojen ja työntekijän oikeuksien kannalta, jos puhtaasti katsoo, niin ei täällä tee mieli yrittäjyyttä lämpimikseen harjoittaa. Tää vaatii kisakestävyyttä ja tiedostan hyvin ettei kaikista tähän ole. Mutta jos halutaan tämän maan kukoistavan ja tuottavan uusia työpaikkoja, niin nyt ainakin ollaan menty niin totaalisen metsään. Jopa juristi, joka meille luennoi kertoi huomanneensa 10 vuodessa mielettömän mullistuksen. Vanhempi polvi on kasvatettu tekemään työtä palkkansa eteen, uusi polvi on helpon rahan perässä. Enkä ihmettele. Jos saat enemmän rahaa maatessa kotona, kuin meneväsi töihin, niin eiköhän se summa ole selvä. Mutta sellaisen vinkin annan jokaiselle ihmistaimelle, joka on nyt kasvamassa. Sellaista asiaa kuin helppo raha, ei ole olemassakaan. Sitä minä jälkipolville opetan.

Nythän on vaalilupausten kulta-aika. Haluan sinne yrittäjätaustaisia ja tämän maan kukoistusta tavoittelevia. Yhtäkään jeesustelijaa ja paskan puhujaa en sinne eduskuntaan halua. Sillä tätä menoa minulla ei ole yritystä mitä jälkipolville jatkaa. Kyllä yrittäjä niin ahtaalle joutuu.

9 thoughts on “80% yrittäjistä haluaa lyödä lapun luukulle

  1. Hemmetin asiallista tekstiä. Ite kun olin töissä, oli homman nimi tehdä työtä, joustaa taloon päin ja talo jousti tarvittaessa mua kohti. ”raavi sä mun selkää niin mä raavin sun”

    Yksinkertaista ja maalaisjärkeä.

    Kun sairastuin, tunsin siitä syyllisyyttä jos olin pois töistä. Lopulta oli pakko antaa periksi ja musta tuli yhteiskunnalle rasite. Ilmarinen ja kela ei ole jeesannut takaisin jaloilleen vaan sotkenut alemmaksi.

    Joka tapauksessa olen kiitollinen niille firmoille ja pomoille jotka aikoinaan työllisti. Nehän ei mun geeneille mitään voi.

    Nyt koitan selvitä päivä kerrallaan.

  2. Juuri näin, Veronmaksajien rahoilla sitten makoillaan kotona kun ei ole työhaluja. Pienissä yrityksissä näkyy helposti rasitteena nuo sarastelijat ja siivelä eläjät.

  3. Osuitpa niin naulankantaan. Pienyrittäjän tai siis mikroyrittäjä vielä näiden lisäksi panii byrokratiankanssa jota on ihan liiankin kanssa.

  4. Mahtavaa, että joku uskaltaa sanoa suoraan niinkuin asiat on! Pystyn niin samaistumaan sun fiiliksiin.

  5. Tämä on niin totta. Siihen vielä ammattiliitot mukaan härppimään ja ajamaan omia etujaan. Kukahan täällä byroslaviassa kohta enää viitsii pitää isoja pyöriä pyörimässä? Yrittäjä luo työtä, kerää ja maksaa veroja ja tilittää ne valtiolle täysin omalla riskillä ilman minkäänlaista omaa sosiaaliturvaa mutta kohtelu on kuin olisi rikollinen. Prkle.

  6. Mahtavaa, että asiat sanotaan suoraan eikä tosiaan hempeillä sillä tunnepuolella. Näinhän se homma saadaan toimimaan. Inhimillisyyttä pitää tottakai pelissä olla, mutta tämä nykyajan liiallinen ymmärtäväisyys on mennyt juurikin siihen että on tietty porukka joka sitä osaa käyttää hyväkseen vain siksi että ”siihen on oikeus”.
    Vaikka olen nuorta sukupolvea, niin meidän aikaan juurikin opettajalla oli oikeus viedä se puhelin pois JOS se oli häiriöksi (ne alkoi silloin vasta enemmän yleistymään) nykyisin se on kääntynyt päinvastoin niinkuin kirjoitit. Mitäpä tästä kasvaa? Tarvitseeko juurikin näiden tulevaisuuden toivojen ja toivottarien kunnioittaa työnantajaa kun jo koulussa opitaan siihen, että viimeinen sana on heillä itsellään.

    Voin rehellisesti sanoa, että onhan se motivaatio välillä pyöreä nolla tehdä töitä, mutta siihen on kasvanut että ne työt tehdään siitä huolimatta KUNNOLLA vaikkei välillä kiinnostakaan. Kunta on miun työnantaja ja minut työllistetään yrityksiin. Koen olevani vastuussa molempiin suuntiin, sinne joka järjestää työt ja sinne missä konkreettisesti teen työt.

    Tsemppiä Minttu, sinunlaisia järkinaisia tämä maa tarvitsee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *