Uncategorized

Lukemalla maailma paremmaksi?

Niin tekopyhältä kuin se kuulostaakin, niin mun mielestä lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Se miten me annetaan heidän kasvaa ja kehittyä sekä kerromme elämästä ja realiteeteista, niin sitä enempi huomaan heidän miettivän asioita ja pohtivan omassa elämässään parannuskeinoja, uskaltavan unelmoida ja myöskin kyseenalaistavan monia asioita, joita minä vanhempana heille latelen ”totuutena”. Jonkun mielestä saattaa olla, että oma auktoriteettini on tässä suhteessa heikkoa, mutta itse koen sen niin, että ei minun tehtäväni ole kai muovata lapsistani omia kloonejani vaan kannustaa heitä omaan itsenäiseen ajatteluun sekä myös kritisoimaan kuivaa faktaa.

Katsottiin aamun ratoksi Pikku Kakkosta, jossa piirretyssä oli päähahmona tumma tyttö. Mun esikoinen kysyi sitten multa, että oliskohan multa jäänyt kokematta monia itsetunto nyypähdyksiä, jos olisin nähnyt ohjelmia, joissa meikäläisen väriset lapset temmeltää. Nii-in. Enpä osaa sanoa. Mutta sen mä tiedän, että nykyajan lapset ja nuoret ovat erittäin suvaitsevaa porukkaa. Ainakin nuoret, jota meillä pyörii (huom. Ei pelkästään omia kasvattejani). Kirjat ja ohjelmat ovat pullollaan erilaisuutta ja se ei ole enää mikään tuijotuksen kohde. Snäpissä mua seuraa monta kymmentä tuhatta nuorta. Inhottava sohaista nyt muurahaispesään, mutta valitettavasti monella aikuisella olisi rutkasti opittavaa ihan perustavanlaatuisista käytöstavoista lähtien. Se on siitä hauska kanava, ettei ne ota sanottuja juttuja faktoina vaan kyseenalaistavat ja ilmaisevat mielipiteitään, mutta ei solvaavassa sävyssä. Ainakaan minulle. Kun vertaa esimerkiksi Snapchatia ja Facebookin Kauppiaanrouva ”feediä”, niin kyllä mua enemmän monesti hävettää olla se ”aikuinen”, joka näitä lapsia kasvattaa. Mä en esimerkiksi laita omaa youtube-kanavan linkkiä enää Facebookiin aikuisten haukuttavaksi. Jätän sen katsottavaksi ihmisille, joita se kiinnostaa ja sitä pyytävät. Saattaa olla myös, että ylläpitämäni sivusto alkaa olla jo aikansa elänyt ja uudet tuulet puhaltavat. We´ll see. Mut se ei ollut postaukseni pointti.

Mä uskon siihen, että lukemalla paljon saadaan lapselle tervettä kritiikkiä omaan käyttäytymiseen. Kirjojen ei tarvitse olla omia, kirjastot ovat ainakin meidän perheelle sitä mieluisinta ajanviettoa. Kirjoissa näkyy eri värit, eri eläimet, erinäköiset ihmiset. Ja mikä parasta, kirjailijat ovat erilaisia persoonia ja sitä kautta saa muodostettua oman lempi-genren.

Lukemalla tuskin tämä maailma paranee, mutta ei se ainakaan heikommaksi sitä tee.

 

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva