Blogi, Hyvinvointi

Elämäntaparemontti on yks suuri vitsi

Katselen tässä kipeänä oikeastaan enemmän kateellisena kuin varsinaisesti ”kuoleman sairaana” kun Sampo tekee ystävänsä ja mentorinsa avulla huikeita hengitysharjoitteita. Huomaan sivusta kuinka hänen kehonsa on vain vahvistunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja treenit sekä tämä uusi opittu hengittämisen malli alkaa tehdä tehtäviään ja kestävyys sekä fysiikka ovat selvästi vahvassa kasvussa. Housut, joiden pitämisestä on haaveillut jo tässä kohtaa usean vuoden ajan, onkin nykyään toteutunut unelma ja solakka vartalo on ketterä.

Ja meikäläinen turpoo. Tai niin musta tuntuu vaikka vaaka nyt ei käytännössä näytä ”kuin” plus neljä kiloo. Jep, loma teki tehtävänsä ja pitäis vaan ottaa itseä niskasta kiinni. Mutta hitto vie, kun mun motivaatiota tuntuu enempi syövän tuo toisen hypetys milloin minkäkin mittarin avulla. Mä otin analyyttisen lähtökohdan tähän hommaan, ja huomaan tämän kaiken ”remppailun” olevan puhtaasti mun omien korvien välissä (niin kuin nyt yleensäkin kaikki sonta mitä elämässä käyn läpi). 3 viikkoo synnytyksestä olin pienimmilläni kuin ikinä. Tuossa kuvassa alhaalla.

Mä sitten tässä tätä omaa röllömasua tutkiessa kaivoin esille erään huikean naisen tarinan. Hanna on käynyt elämässään läpi helvetin, kirjaimellisesti, mutta on onnistunut omalla asenteellaan saavuttamaan niin tavoitteet elämäntaparemontissa kuin luomaan poikaansa esimerkillisen suhteen ja oikeasti olemaan arjessa läsnä ja iloitsemaan aivan normaaleista asioista. Mä luen tuota kirjaa ja samaistun lähestulkoon kaikkiin kompastuskiviin, joita hän on kohdannut. Ero Hannan ja minun välillä on toki se, ettei hän nyypähtänyt. Mä olen taas sitä nyypähtävää sorttia. Ja huom! Mä olen kokeillut jo tähän ikään mennessä kaikkea. Nyt mun vaan pitäis taas kaivaa itsestäni se motivaatio, joka on totaalisen hukassa.

Paras, ja samalla inhottavin puoli tässä, suoraan sanottuna perkeleen elämäntaparempassa on se, että kukaan ei voi tehdä sitä mun puolesta. Taaskaan. Mä voin palkata viis-miljoonaa personal traineria ja tilata seitsemän eri ”8 viikossa kuntoon” verkkovalmennusta, mutta vain huomatakseni, ettei kilot karise, kun EN TEE itse sen eteen mitään.

Joilloin päästään siihen lopulliseen oman tuskailun syvälliseen syyhyn. Minä itse olen oman elämäni muutoksen tiellä. Vain minä itse. Ei kukaan tai mikään.

Ja tätä tuskaillessani tapasin eräällä luennolla miehen. Mä en voi kiteyttää tarpeeksi ytimekkäästi mitä hänen sanansa mun omalle päälleni teki. Ei ole kyse dieeteistä, ei ole kyse sixpackeistä vaan on kyse ihan perusihmisen hyvinvoinnista. Kerron esimerkin. Olkoonkin se kuinka maalaisjärkeä ehkä teistä valtaosalle. ”Kävele raput liukuportaiden sijaan.” Muutaman kerran jälkeen et puuskuta vaan se on rutiini. ”Kävele kauppaan se kilometri ja ota muksu pulkkaan.” Se vasta vastenmieliseltä tuntui mihinkään räntään lähteä, mutta ihan oikeesti, mun 5-veellä oli superhauskaa ottaessaan kielellä lumihiutaleita kiinni, ja alkuhikoilun jälkeen olin niin hiton ylpeä itsestäni. Voipi kuulostaa jonkun teistä mielestä itsestään selvältä, mutta mulle itsestään selvää oli mennä vähän isompaan kauppaan ja autolla.

#arkiliikunta ei ole mun keksintö ollenkaan, mutta voi hiivatti miten helppoa oli löytää omasta päivästä aukkoja, milloin nostaa ahteri ylös, kuten vaikka tätä kirjoittaessani.

Mä en vois varmaan ikinä alkaa luennoimaan tästä omasta inhoamastani aiheesta, mutta yhden asian olen todennut. Yksinkertaisella ajattelulla tai vaikka lautasmallilla, vain sinä itse voit muuttaa omaa suhtautumista terveempään elämään. Ei yksikään Instagram stara joka verkkovalmennusta tarjoaa. Vaikka voit saada loistavat ohjeet ja hyvän alun, SINÄ olet oman elämäsi herra. Kuulostakoon se kuinka kliseeltä tahansa.

Facebook – Kauppiaanrouva

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

 

15 thoughts on “Elämäntaparemontti on yks suuri vitsi

  1. Näinpä. Olen maininnut kun olen saanut painoa putoamaan kolme kuukautta -14kg. Mutta en ole Sampon lailla alkanut rehkimään vaan olen tehnyt pieniä muutoksia esim syömisiin. Syön vähemmän ja sitä mistä suolisto ei koko ajan itke. Ennen söin sitä mistä suu tykkäsi.
    Liikun jos siltä tuntuu ja annan luvan itselleni olla tekemättä mitään jos sitä tuntuu. Tietysti on hetkiä kun joutuu itsensä kanssa tappelemaan, kuten nälän suhteen. En syö illalla enää mitään klo 18 jälkeen vaan juon senkin edestä. Kroppa alkaa tottumaan ja itsellä on kevyempi olo. Pieni selkään taputuksen paikka kun jaksoin kävellä 6,5 km muutama päivä sitten. Kolme kuukautta sitten en olisi jaksanut edes puolta kilometriä.
    Kuntopyörän otin mukaan jota poljen myöskin silloin kun siltä tuntuu. Aloitin 4 minuuttia kerrallaan keskiraskaalla ja kunnon mukaan lisään aikaa. Ei siis tarvitse äärimmäisyyksiin mennä vaan kroppaa kuunnellen.
    Mun on kyllä pakkokin kuunnella, kun on tämä tomumaja sellainen kun on kaikkine vikoineen 🙂

  2. Tuskaillessani samojen asioiden äärellä, totean jälleen kerran että olet niin oikeassa. Kiitos hyvistä kirjoituksista ja tsemppiä 💪

  3. Hieno ja rehellinen kirjotus👍👍🙏🏻Tsemppiä ja eteenpäin elävän mieli😊😊👍

  4. Tosi hyvä kirjoitus taas. Tiedän niin hyvin miltä tuntuu kadottaa se motivaatio. Mutta sitten taas nykyään tuntuu kun on sen 20kg pudottanut, että selkärankaan on jäänyt jotain tapoja jotka ajaa sitten takas yrittämään pitämään niitä kiloja kurissa. Parin kilon heittely ei mua haittaa mutta sen enempää en halua enää lihoa. Ja mun motivaationa on terveys ollut. Kun olen niin sairas ollut että pakko oli omalta osalta saada itseni niin terveelliseksi kuin itse pystyn. Nykyään vedän silloin tällöin hyvällä omalla tunnolla viinilasin tai pari tai ostan pienen karkkipussin. Sen jälkeen pitääkin olla tiukka ettei siitä suklaasta tai namista tule taas arkipäivää. Toivon, että saat motivaatiota ja tärkeimpänä hyvän fiiliksen koska ilman sitä on vaikea toteuttaa esim. painon pudotusta. Tulin juuri salilta ja ai että kun tuli kiva fiilis sen jälkeen vaikka vasta hiljalleen aloitankin flunssakierteen jälkeen.

  5. Tsemppiä. Täällä kanssa kamppaillaan oman itsensä kanssa. Salille aattelin mennä illalla mutta salivaatteet pyykissä (tekosyy) mutta yhden lajin olen löytänyt josta tykkään, spinnig. Harmikseni pääsen ohjatulle tunnille kerran viikossa joka natsaa omaan aikatauluun mutta ryhmän kanssa suunnitellaan kolmen tunnin maraton spinnigiä 🤣

  6. Sä oot kyllä huippu! Just viime viikolla paasasin siitä, että on elettävä niin kuin haluaa koska itsesi kanssa sinun on lopoupeleissä tultava toimeen 💕

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *