Parisuhde

Ei enää tätä aihetta

Mietin, että sivuutanko koko aihetta enää, vai annanko olla jo omalta osaltani. Mutta eilisen insta-kysymysten jälkeen heräsi halu vastata näin blogin muodossa, mitä mä olen kokenut viimeisen parin viikon aikana.

Noniin, Sampo sekoili. Siihen en sen enempää ota tarvetta purkaa, asioiden kulun voitte lukea hänen omasta blogistaan. Aika raastavaa tekstiä, enkä yhtään kadehdi hänen demonejaan. Onneksi hän on nyt hyvällä tiellä ja oppii omasta päästään paljon uutta koko ajan. Tämä on pitkä prosessi ja onneksi hän on siihen antanut itselleen aikaa. Minusta hän otti suurimman askeleen, kun myönsi ettei näin voi jatkaa eikä hän omin avuin pärjää.

Hän pääsi upeiden lääkäreiden luokse. Lääkärit jotka ottivat kokeita, testejä, EKG:n, uskomattoman määrän täytettäviä lomakkeita, joita piti sekä hänen äidin täyttää että minun. Omaa analyysiä itsestään unohtamatta sekä tietenkin yhdessä tapaamisia ja haastatteluja. Tämä AdHd on nyt niiden perusteella vahva diagnoosi ja olotilojen muutoksesta päätellen aivan oikea. Tähän vielä kylkeen terapiaa ja erilaista kokeilua sopivien annostusten ja oääkkeiden löytämiseen vielä tarvitaan, mutta mikäs siinä.

Multa lukuisat ihmiset kysyy ”miltä tuntui kun Sampo sekoili?”. No miltäpä se tuntuu. Ei ole ensimmäinen kerta. Niin kuin sanoin hänellekin, olen todella väsynyt henkisesti tähän settiin. Kukaan ei halua nähdä puolisoaan tuossa kunnossa, ja minun kysymykseni ensivaste-ihmisille olikin itkien kysyä ”kuoleeko Sampo”. Mun ei tarvis joutua kyselemään sellaisia, ei silloin kun tila missä hän on, on täysin itse aiheutettu.

Mutta sitten tullaan siihen perimmäiseen kysymykseen. Jos hänellä olisi jokin muu yhteiskuntaan soveliaampi ”kuvaus” esim syöpä, parkinson, ALS, niin lähtisinkö? No en lähtis. Enkä lähde nytkään. En, niin kauan kun hän on sitoutunut muuttamaan meidän perheenkin vuoksi oman olotilansa ja myöntämään mokansa. Tarvitseeko tämä aikaa ja apua? Todellakin. Joka kerta palaan kuitenkin siihen Sampoon joka on äärimmäisen rakastava, kunnioittava ja huomioon ottava puoliso sekä huippu iskä meidän tytölle. Hän on kaikkia edellä mainittuja pääsääntöisesti. Harmi vain, että ne huonot asiat jättää kovimmat arvet, joita ne hyvätkään ei hetkessä paikkaa. Mä kuitenkin haluan voida sanoa tehneeni kaikkeni. Jos se ei riitä, niin sitten on toiset ratkaisut edessä. Nyt haluan kuitenkin keskittyä tähän hyvään. Minun osaltani tämä oli tässä.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

11 thoughts on “Ei enää tätä aihetta

  1. Mun mielestä on niin upeaa että osaatte puhua näistä vaikeistakin asioista näin suoraan. Meillä on myös miehelleni diagnosoitu adhd ja hän sai siihen myös lääkkeet mutta lääkkeet silti tuntuivat muuttavan hänen persoonaansa niin paljon ettei hän enää tunnistanut itseään. Ei tulisi itselläänkään mieleen että sen takia lähtisin kävelemään. Tietysti välillä on itsellä vaikea ymmärtää toisen käyttäytymistä, kun ei itse koe samaa. Mutta kun hyväksyy ns. toisen ”huonot” puolet, tulee suhteestakin paljon kestävämpi. Kaikkea hyvää koko perheelle ja pysykää juuri tuollaisina kuin olette!

  2. Oikein! Olet ihana rehellinen ja aito. Tsemppiä perheellenne, kaikilla on omat haasteensa – sellaista elämä on. 😊

  3. Moikka
    Lueppa Minttu kirja: Elämää adhd:n kanssa, siinä saa näkökulmaa minkälaista heidän elämä on. Kirjassa on omakohtaisia tarinoita miten elämä on mennyt.

  4. Moi Minttu
    Lukaseppa kirja Elämää adhd:n kanssa, avasi kovasti omia silmiä vaikka adhd läsnä arjessa onkin. Kirjassa ihmiset kertovat elämäntarinoita, joten näkökulmaa saa kovasti minkälaisessa puristuksessa nämä ihmiset elävät.

  5. Ihanaa, rohkeutta, rakkautta ja luottamusta<3 Paljon voimia teille, suurin askel on jo otettu ja parempaa on edessäpäin! Uskokaa ja luottakaa siihen ja toisiinne vastedeskin. Tää on sitä oikeaa rakkautta! Tarvitsette toisianne.

  6. Just noin. Itsekin omalta osaltani palaan mieheni hyviin puoliin ja tällähetkellä kaikki on hyvin. Hyvä tukiverkosto ja hänen oma halunsa siihen. Kun jos ei omaa halua ”parantua” (alkoholismista ei voi parantua) niin sitten nostan kädet pystyyn. Elän päivän kerrallaan ja nautin jokaisesta päivästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *