Uncategorized

Mulla hajoo pää

Mulla hajoo pää. Mä olen ensimmäistä päivää töissä sitten reissun ja olen jo aimo kasan lapannut sontaa tähän muutamaan tuntiin. Tuntuu ettei mikään suju eikä mikään ole hyvin.  Viikonlopun aikana sattuneet tapahtumat ovat jättäneet mut verille ja tällä hetkellä sen ”ruhjeen ” päällä ei ole edes rupea vaan haava ammottaa edellään orvaskesi näkyvissä. En millään ilveellä odota sinun lukijana ymmärtävän mistä juuri nyt höpisen, enkä ole sitä valmis vielä raottamaankaan, mutta voi elämä miten ihmisen elämä voi yhtäkkiä heittää omasta, kokolailla ihanasta, kuplasta ihan järisyttävään turbiiniin.

Mä mietin tässä istuessani, että pitkästä aikaa olen niin korkeassa umpikujassa. Se umpikuja on sekä korkea, että kapea. Mun mielessä se näyttäytyy tällä hetkellä pimeänä ja mahdottomalta ylittää tai kiivetä. Se saa mun sydämen pamppaileen ja ahdistus on käsin kosketeltava. Mitä mä teen? Mihin mä mä meen? Miten mä hoidan? Kuka auttaa kantamaan?

Yksinäisyys on monessa suhteessa aika hirveä tila. Tällä kertaa en puhu ystävyyksien puutteesta enkä vapaaehtoisesti yksin olemisesta. Puhun siitä, että kun koet kamppailevasi yksin maailmaa vastaan eikä loppujen lopuksi ole yhtä ainuttakaan sielua lähelläsi kuka osaisi jakaa taakkaa. Mitä ihmiset tekevät silloin? Mun ensimmäinen vaisto sanoo, että pakene. Mutta sitten se umpikuja on vastassa. Tässäkö tilanteessa ihmiset luovuttaa? Ja ei, en puhu mistään itsetuhoisuudesta vaan ylipäätään halusta luovuttaa jatkuvan pakertamisen ja ymmärtää sen, että päätä on hakattu seinään monta vuotta eikä se tästä näytä muuksi muuttuvan.

Vaan sitten tulee mun luonne. Mun luonne ei ole luovuttaja. Ei ole koskaan ollut. Tässä kyseisessä mielentilassa kuitenkin pohdin todella vakavasti, onko parempi antaa olla. Että olisiko se sittenkin vaarallisempaa minulle vaan yrittää sellaista mitä en selkeästi hallitse.

Mun unelmamaailmassa minulla olisi ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtävät ja osaavat ratkaista kiperämmätkin tilanteet. Olis aina se ”go to” ihminen. Automaattisesti tietäisi kenen numeron valitsee. Tätä tilannetta vaan ei ratkaistakaan noin vain. Mutta oli miten oli, mulla on minut. Tästäkin mä selviän. Tavalla tai toisella.

 

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

45 thoughts on “Mulla hajoo pää

  1. Kuules nyt, sä olet vahva nainen ja selviät tästäkin. Mieti mistä kaikesta oot jo selvinnyt?!? Pistät asian pieniksi askeliksi paperille ja alat sitten askel kerrallaan selviytyä. Etkä ole yksin, meitä on paljon jotka on valmiita auttamaan ja kulkemaan rinnalla kun tarve on. Se eka askel on yleenaä se pahin, mutta sä handlaat senkin. Eiks je?

  2. Harmi kun et avannut enempää, mutta täällä on monta jotka sua tsemppavat mielessään!

  3. En kyllä yhtään tiedä, enkä lähde edes arvaileen, mistä tuo tilanteesi johtuu, mutta tässä muutama itseä helpottanut juttu.

    Kirjoita paperin yläreunaan (koko A4 toimii yleensä) ongelma. Sitten kirjoitat ratkaisun 1, ja sen alle kahteen sarakkeeseen toiseen plussat ja toiseen miinukset. Jätä vähän tilaa, ja kirjoita ratkaisu 2 ja taas plussat ja miinukset. Tämä ei joka kerran anna vastausta, mutta selvittää päätä.

    Toinen vaihtoehto on vetää itsensä treenillä ihan piippuun, ja porata siis itkeä vähän aikaa, kerätä itsensä ja sisunsa. Myös puiden halaamisesta saa kuulemma voimaa.

    Tyttäreni käsittelee ongelmat angstaamalla äidilleen, ja äiti purki ne terapeutilleparin vuoden ajan 😁. Mieti, kyllä jostain pitää löytyä joku, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia, vaikka ei ongelma vielä ratkeaisikaan. Paras ystävä pitää tiedot ominaan hautaan asti.

    Tsemppiä ❤

    1. Hyviä neuvoja. Todellakin. Voiskohan sitä itse angstata omille tyttärilleen? 😀 Ei sentään. <3

  4. Olin ”samassa” tilanteessa nelisen kuukautta sitten. Ihan samoilla fiiliksillä. Viikossa tajusin, minkä tien valitsen (en luovuttanut) ja sen, että tarviiin jonkun yhden, joka kuuntelee, eikä sen tarvii välttämättä edes ymmärtää (kaikkea). Tässä ollaan, osa asioista avoinna ja ratkaisematta, mutta itselle pelisäännöt on selvät. Mieli on lähes levollinen. Tsemppiä sulle rutkasti <3

  5. Minä (ja perheeni) ollaan selvitty mentaliteetilla että :”asioilla on tapana järjestyä joko hyvin tai huonosti.” Sen jälkeen sitten mietitään mitä tehdään tai ei tehdä, ja on asioita joiden kans on vain opittava elämään. En tiedä auttaako se sinua tilanteessasi. Mutta toivotan paljon tsemppiä ja voimia sinulle ja kaikille teille. Avaat asiaa sitten kun jaksat tai haluat. Olet taistelija kuten sen olet monesti sanonut.❤️

  6. Tiedätkö, mulla meinasi hajota eilen pää. Tai olisin melkein voinut sen jopa hajottaa varmuuden vuoksi. Seinät kaatuu päälle, tissitulehdus ketuttaa, tekemättömät työt muistuttavat olemassaolollaan ja parisuhdekin rakoilee. On ihana koti, ihanat lapset ja vielä kissatkin. Mutta. Nyt oli kyllä edesmennyttä äitiä kovasti ikävä. Antibioottikuuri sotki lohtubissen ottamisen, eikä kunto riittänyt edes lenkille.

    Sain voimaa kirjoituksestasi, että jollakin toisella on myös umpikuja vastassa jos yrittäisi hatkata. Hatkata omaa elämää. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia arkeesi! Kiitos että olet ja jaat tunteitasi rehellisesti. <3

    1. Ah. Kiitos itsellesi! Tissitulehdusta lukuunottamatta kuulostaa ihan mun elämältä. Ja fiiliksiltä. Kiitos itselles kun kirjoitit! <3 <3 Tsemppiä tähän rämpimiseen.

  7. Eikö Sampo pysty auttaa vai onko kyse jostain häneen liittyvää. Nyt ehkä kannattais jo rauhoittua kaiken menon jälkeen mitä teillä on ollut👍

  8. Valtavan paljon tsemppejä ja voimia sulle. Oli nyt tilanne mikä tahansa…..

    1. Ei hengenvaara, en kai olisi siinä kirjoittelemassakaan. Ihan yksin otin kuvat; itselaukaisin toimii juuri siten. Ammattiauttaja ei tekisi varmasti huonoa. Itsekullekaan.

  9. Opettele vähän valitsemaan ne sotasi ❤️ Kummasti se rauha tuo enemmän. Minulla helpotti se kun hakkasi päähän että sen maailman ei tarvitse tulla valmiiksi että tämän valmiimmaksi se ei vaan tule ❤️ Kummasti ne purkutyöt lämmittää mieltä,se kun jostain on luovuttu niin se on enemmänkin taas se on eteen päin ❤️

  10. Mä tiedän kyllä tuon tunteen, samalta tuntuvassa ansassa olen juuri nyt. Nää yöthän on pahinpia ainaki itelle, kerkee ajatella ihan likaa. Silti en saa vastausta mihinkään, painottelet vaihtoehtoja ja mikään ei tunnu oikeelta. Mutta ehkä se ratkasu vaan tulee, sillon ku sitä vähiten oottaa. Mä uskon karman lakiin, jos teet parhaas tulee se parempi aika vastaan. Niille annetaan kannettavaa, jotka sen jaksaa kantaa.
    Jotenki niin samaistuin tekstiis, että oli pakko kirjottaa.
    Paskaa tulee välillä ovista ja ikkunoista, mutta perkele kyllä ne hyvät ajat viel on tulossa.

    1. Sö oot ihana!!! <3 <3 Mä koitan nyt omaksua tuon "Perkele, kyllä ne hyvät ajat viel on tulossa!" ajatuksen. KIITOS! Ja tsemppiä sinnekin. Onneksi tuli aamu, yöt on niin perseestä.

  11. Nää on niitä sellasia hetkiä että jos ystävä puhuis miulle noin niin en varmaan osais muuta kuin halata lujasti. Voimahalaus siis <3 toivottavasti asiat selkiytyy parhain päin!

  12. Niin, sinulla on sinut. Tämä elämä on lahja. Suuri lahja sinulle itsellesi. Sinun ”tiesi” on risteyksiä täynnä. Niitä käyttää ja on käyttämättä. Joskus paahtaa eteenpäin näkemättä mitä sivulla tapahtuu. Tällöin on hyvä pysähtyä. Kun pysähdyt voit katsoa suunnan jota kohti haluat suunnata. Toisinaan se voi olla sama tie, toisinaan pieni kuoppainen ja sorainen. Jokainen on tehty kuljettavaksi.
    Kaikkea hyvää sinulle! Kaikkeen löytyy lopulta ratkaisu.

  13. Mene Herkkuräbärien sivulle ja palaa hetkeen jossa nautit yhdessä veljesi kanssa 😚Tsemppiä sulle.
    Terv. Se yhden räbbärin äiti

  14. Tsemppiä, oli tilanne mikä tahansa!
    Muista, ettei ole väärin olla joskus heikko, joskus sanoa että nyt en jaksa enempää. Itselle riitti kun kerran romahdin täysin työpaivän aikana ja kaikki näki sen. Ei tarvinnut esittää että mä aina jaksaisin. Kävin myös juttelemassa psykiatrin luona mutta se kerta riitti että sai olla loppu ja avautua. Sen jälkeen helpotti. Asenteella, hyvät päivät tulee joskus. Vaikka se ei lohduta siinä vaiheessa kun tulee paskaa niskaan kerta toisensa perään, isojakin, henkisestikin kuormittavia ongelmia.
    Nyt täällä vuosien jälkeen näyttää valoisalta mutta takaraivossa kolkuttaa että vetääkö joku vielä maton alta…
    <3

  15. Kuuntelin toisen postauksen tänään ja taijan arvata mikä on syy sun suohon. Valtavasti tsemppiä!!! Asioilla on tapana järjestyä. Niinku joku kirjoitti. Kyllä ne hyvätki asiat tulee.

    Itte rämmin samantapasessa solassa. 1.5v kestävässä, ainakin. Lapsella alko syöpähoidot tällä viikolla.

    Kyllä asiat lutviutuu!! ❤️ Tsemppiä sulle ja Sampolle ❤️

    1. HUH HUH!! <3 Voimaa hurjasti teille! Kyllä omat "hajoamiset" on pientä tuohon mitä käyt läpi.

  16. Luulen ymmärtäväni mitä käyt läpi. Oma mies sairastui masennukseen. Yhtäkkiä en voinutkaan nojata häneen. Yksinäisintä aikaa elämässäni. Piti jaksaa oma ja toisen paha olo. Olla vuoroin hoitaja ja puoliso, yleensä hoitaja. Kävin monenlaisia tunteita läpi rakkaudesta vihaan, pelosta toivoon. Pariterapia oli tärkeimpiä asioita. Saatiin sen avulla yhteys pidettyä ja pystyttiin käymään läpi vaikeita tunteita ja ymmärtämään toisiamme.
    Sä selviät kyllä! Pidä huolta itsestäs, omasta jaksamisestasi. Asioilla on tapana järjestyä.

  17. Hei! Olen aikuisen vaikean biboläärisen tyttäreni äiti, keskivaikean masennusta sairastavan mieheni vaimo, lapsia on pieniä ja teinejä kotona, tunnen olevani korvaamaton. Välillä havahdun ajatuksiin että pääsisin helpommalla kun vain menisin niin kauas kuin pippuri kasvaa. Käyn välillä puhaltamassa ja tasaamassa ajatuksia ammatti auttajalla. Tekee hyvää itkeä ja lopuksi nauraakkin heidän kanssaan. Niin kuin eräässä laulussa lauletaan ’On paljon päiviä niin hyviä ja joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä, on silloin tärkeää et osaa viheltää…voit oppii viheltämään’. On hyvä tuntea että joku välittää eikä olla yksin asioiden kanssa. Paljon voimia sinulle ja koko perheellesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *