Ruoka

Osaan syödä oikein, miksen siis syö?

Mikä ihme siinä on niin hankalaa pitää näpit erossa kaikesta hyvästä? Mä oikeasti kadehdin ihmisiä, joille herkkupäivän pitäminen ei tuota minkäänlaista tuskaa ja parhaammassa tapauksessa voivat unohtaa koko herkuttelun. Ei tee tiukkaakaan. Tai se ”läpipasko” ihmistyyppi, joka voi kirjaimellisesti syödä ihan mitä huvittaa ja pakarat sojottaa silti taivasta kohden. Minä taas katson pätkis-jädeä, ja avot, ne on ne kilot reisillä saman tien. Puhumattakaan ajatuksesta syödä sitä.

Kaikki lävet toitottaa parempaa kuntoa kesäksi tai kevennystä, mutta mä en vaan saa otetta. Nyt ei ole lainkaan kyse siitä ettenkö mä tiedä ihan tasan miten painoa lähdetään pudottamaan tai mikä ruoka olisi parempi toista, vaan nyt on puhtaasti kyse siitä ettei mulla ole motivaatiota ollut sitä toteuttaa. Milloin mä keksin tekosyyksi etten voi sietää rahkaa. No kappas, onhan niitä muitakin lajikkeita eikä ole todellakaan pakko imeä rahkaa. Toinen tekosyiden kuningas itselläni on se, että en ehdi. Ja katin marjat sanon minä. Just edellisessä blogissa kerroin kuinka kyllä mä pystyn helposti nipistään tunnin aktiviteetille jos niin haluan. Enemmän on viitsimisestä kiinni.

Mä olen siirtynyt kasvispainotteiseen ruokavalioon tässä taannoin ja se ei liity kehonkuvaani mitenkään. Se on enemmän semmoinen eettinen valinta, ja en missään nimessä koe olevani kasvis-syöjä, mutta olen tietoisesti vähentänyt lihaa omasta ruuastani. Siinä mä jälleen havahduin. Jos mä pystyn lopettamaan jonkun eläimen vuoksi lihansyönnin, pystyn samantien lopettamaan tupakoinnin (kyllä, olen aikoinaan polttanut) kun raskaustesti näytti plussaa sekä lopettamaan isoimmat paheeni juustot ja namut ollessani raskaana, niin miksi ihmeessä mä en osaa jättää ottamatta sitä saakelin Omar-munkkia hyllyyn kun tiedän kuinka paljon se korpeaa mua kun olen sen mättänyt.

Tänään kun olin ilmajooga-tunnilla, niin kyllä siinä sai tämä mamma pusertaa ylösalaisin liikkeissä, kun milloin persus tai vatsa tuli tielle. Et vaikka ei mua varsinaisesti harmita oma ulkonäkö, niin olishan se kiva olla astetta ketterämpi.

Tähän loppuun mä haluan jakaa ihan huikean linssikeitto-ohjeen, jonka bongasin netistä. Me ollaan ihan koko perhe hurahdettu tähän ja suosittelen kokeilemaan jos yhtään on keittojen ystävä.

16 thoughts on “Osaan syödä oikein, miksen siis syö?

  1. Minä niin tykkään lukea näitä sinun juttujasi. Nytkin kolahti,. olen ihan samanlainen, olen laihduttanut elämässäni muutamaan kertaan (ainakin 10) kymmeniä kiloja, ja taas on ylipainoa. Tiedän ja osaan, mutten vain saa aikaiseksi. Nytkin on kaapissa muutama purkki Herbalifen pirtelöjä, mutta ei ne kaapissa laihduta. Piristit päivääni, taas kerran. KIITOS näistä jutuistasi.

    1. Ihan sama juttu. Mullon kans vaikka kuinka jauhetta kaapit väärällään, mut se ruisleipä pureksittuna vaan houkuttelee paljon enemmän… 😀

  2. Puoli vuotta nyt ilman herkkuja. Syynä taas vain olitila-juttu kun huomasin voivani vähän paremmin ilman makeita. Lihaa ei voi jättää pois. Kasvikset juoksee läpi muutamassa tunnissa sulamati. Ihminen on monesti mukavuuden haluinen. Sullakin rankka työ kaipaa vastapainoksi hemmoluja 🙂🌺

    1. Mut kun hemmottelee itselleen tän 15 kiloo ylipainoa, niin rupee jo hiukan mietityttään… 😀

  3. Niin allekirjoitan tämän tekstin 👍 niin monta kertaa itsekkin painoa tiputtanut, että tasantarkkaan tiedän kuinka se tapahtuu, mutta missä on taas motivaatio ? 🙄 Ja äitini (nyt jo edesmennyt) kuului juurikin näihin ”läpipaskoihin” sai syödä mitä vaan eikä missään näkynyt hiukan ärsyttävää. Itsekkin kun vaan ajattelen sitä suklaalevyä ni avot siinä se jo vyötäröllä on 😁 että tsemppiä meille motivaation löytymiseen 👍😁

  4. Pakko kysyä oletko varma että tiedät mitä sinne suuhun pitäisi laittaa?
    Varsinkin erikoisruokavalioiden kanssa kuten sinulla kasvisruokavalio on erittäin suuri mahdollisuuus sotkea elimistön toimintaa.

    Tästä sitten seuraa helposti näläntunnetta,
    jopa liian vähäinen suolojen tai rasvan saanti saattaa kompensoitua sokerin himolla.

    Ruokavalion täysmittainen tarkastelu ammattilaisen johdolla lopetti esim minulla täysin makeanhimon. Tätä ennen olin sitä mieltä ettei mulla vaan ole selkärankaa kieltäytyä esim omar munkeista.
    Samalla spesialisti sai aikaan myös valtavan treenin kehityspiikin.

    Suosittelen jokaiselle laihduttajalle käyntiä asiantuntijan luona. Suurin osa hyötyy tästä jopa enemmän kuin treenaamisesta.

    1. Hyvä kommentti. Mä ehkä lähinnä tarkoitin, että ymmärrän filosofian ”Syö vähemmän kuin kulutat”, mutta ehdottomasti asiantuntijan luona saisi oikean toimintamallin.

  5. Liikunnan vihaaja täällä heippa <3 Se on vaan puhdasta saatanaa miten siihen liikuntaa ei saa oikein sitä iloa ilman että siitä tulee pakko pulla suorittamista. Jaksan aina ihmetellä ihmisiä jotka sanoo heidän itsetunto pysyy paremmin kasassa kun urheilevat. Ja ei se ole helppoa olla läpipasko tyyppi, krooninen nälkä ja jalat on ontot. Mikään ei riitä ja mikään ei ole hyvin 😀 Tää on muuten hauskaa miten ajankohtaisesti osaat kirjoittaa asioista <3

    1. IHANA!!! ”Puhdasta saatanaa!” KYLLÄ!! Mä niin haluaisin oppia siihen iloon… Mut vielä en ole…

  6. Tää tuli just kun mun kirjoittamana!Tietoa on, motivaatio hukassa. Kurja vuosi takana, joten syöminenkin meni sillä ei mitään väliä periaatteella, ja nyt en saa otetta hyvistä elämäntavoista, kiloja kertyy…

    1. Ihan sama juttu. Nyt alkaa vaan oleen mittari täynnä tätä omaa saamattomuutta…

  7. Voi kun ootan aina Äkäslompoloon lähtöä, siell’ käyn ostamassa teidän talon salaattia. Melkein ei tarttemuuta syödäkkään. Nytkin on kilo talon salaattia odottamassa että syömme Juhannuksen aaton illallista. Hyvää Juhannusta!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *