Ruoka

Kadehdin miestäni

Mä kadehdin aivan älyttömästi mun mieheni kykyä elää miten sattuu, ja sit jopa krapulapäivän morkkiksissa hän pystyy ottamaan itseään niskasta kiinni ja käydä rääkki-treenissä sekä aamu- että iltalenkeillä. Hän voi helposti vetää kolme-neljän päivän rännin ja soittaa seuraavan päivänä PT:lleen ajan. Hiukan suolihuuhtelua ja vihermehua alle niin äijä on tikissä. Mä varmasti saisin sydänkohtauksen tuolla tavalla. Itsellä yksikin viihteen puolelle mennyt ilta tarkoittaa nykyään käytännössä vähintään viikon heikohkoa olotilaa ja suoriutumisen tahmeutta. Siksi vältänkin krapulan saantia viimeiseen saakka, koska seuraamukset ovat vaan niin järkyttävät.

Parasta tässä mieheni intoilussa on mun näkökannalta kuitenkin ehdottomasti maailma johon hän minut varmasti tahattomasti tutustuttaa. Silloin kun hän innostuu erinäisistä asioista, se tarkoittaa että meille koteihin myös hankitaan kaikkea ”pikkukivaa”. Milloin se on viimeisen päälle mehustin tai blenderi. Saattaa olla, että ilmestyy jumppavälineitä tai terveysjauheitakin. On meille ilmaantunut läjä keittokirjojakin.

Itse kun olen niin mielikuvitukseton, niin nämä jälkimmäisenä mainitsemani kirjat olivat sitten eilisen pelastus. Ja siitä käy kiittäminen mun miehen ”vege-intoa”, joka tuossa taannoin oli THE THING. Meille valmistui terassi viime viikolla ja koska aurinko siihen niin ihanasti paistaa, se vaikuttaa mielialaan ihan älyttömän paljon. Meillä toki puuttuu siitä kaikki kalusteet ym., mutta täkki hoitaa hommansa ja siihen saa hiukan piknik-meininkiä. No enivei, se mielialan vaihtelu vaikuttaa myös ruokailuinnostuksiin. Ei tee mieli raskaita ruokia, säästellään padat ja pastat sitten pimeneviin iltoihin. Mä kaivoin Katin kirjat tuolta hyllystä ja selasin läpi. Sieltä valikoitui helppo Tortilla-pizza ohje. Siihen kylkeen mun ihanan blogi-kollegan Iinan  ”avokadosalaatti” ja meillä oli menu valmis.

Me käytiin mun keskimmäisen tyttären kanssa torilla ja sieltä tarttui mansikat, perunat ja herneet mukaan. Jep. Ei vielä kotimaisia, mutta ihan näppärästi ajoi asiansa. Tulipa oikeasti parempi olo sydämeen kun lähdettiin matkaan oman kestokassin kanssa eikä vedetty muovipusseilla, niin kuin mulla useasti on ollut tapana. Pienillä teoilla voi olla oikeasti iso vaikutus, kun me kaikki se oivallettais. Kadehdin ihmisiä joilla se on jo rutiinia.

Instagram – Kauppiaanrouva

Snapchat – Kauppiaanrouva1

Facebook – Kauppiaanrouva

Blogit.fi – Kauppiaanrouva

Bloglovin´- Kauppiaanrouva

 

4 thoughts on “Kadehdin miestäni

  1. Ikää tulee hänellekin koko ajan lisää. Stressi yhdistettynä kovaan juomiseen ja krapulassa kuntoilemiseen on oikeasti vaarallista sydämelle. Mutta hän uskoo sitten kun jalat lähtee alta – ehkä. Jossain vaiheessa se yleensä kostautuu, mutta niin kauan kun palautuu sitä luulee olevansa kuolematon. Terapia korvaa hulluna juomisen tarpeen. Juhliminen on aina hauskaa mutta kohtuus siinäkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *